Olen haaveillut nuorisotyöstä, vaikka nuorten psyki-poli, tai syömishäiriöistä kärsivien os. tmv. Nuorilla on tulevaisuus edessä, ja jopa mahdollisuus parantua, toisin kuin näillä elämänsä ehtoolla olevilla...

Heräsin kahden aikaan ja nyt olisi tarkoitus suunnata kauppaan.. Olen koko päivän mähönnyt sisällä... kuin haluaisin vielä vaaleamman ihon. Jos nyt totta puhutaan, valkoinen ihoni hävettää mua. En uskalla rannalle, koska valkoinen iho on niin RUMA! Haluan ruskettua, mutta en uskalla rannalle... hmm.. Dilemma? Oikeastaan vihaan valkoista, VALKOISTA ihoani. Kaikki verisuonetkin kuultaa läpi, kun ihossani ei ole pigmenttiä juuri nimeksikään. Njoo onhan noita itseruskettavia, mutta kun ne haisee niin perkuleen pahalle ja ne jättää ihon iljettävän limaiseksi. Huokaus... Ei pidä valittaa asiosta jolle ei oikeasti voi mitään. Olen valkoinen ja pysyn valkoisena. Tosiasiat pitää vain hyväksyä...

Niin ja Herran kanssa on kaikki suht hyvin. Olen ehkä siinä vaiheessa että mikään ei enää koske... Mutta tuntuu että ei tässä sen isompaa ongelmaa ole. Sanoi se olleensa uskollinen... En voi sitä kieltääkään, kun ei ole todisteita. Päivä kerrallaan... ongelma kerrallaan.. 

Mut nyt kauppaan kui olis jo!

Kävin eilen Herran Vanhempien luona syömässä... Olihan se vähän outoa, kun Herra ei ollut mukana, mut hyvin se meni. Juteltiin kovastikin ja vierailu venähti yli kolmetuntikseksi. On se niiden koiranpentu sitte ihana, vaikka se pureekin sormia.

Herra on ollut 5 päivää poissa ja mun hermoja kiristää. Painaa ja ahdistaa. Olen mustasukkainen ja epäilen sen pettäneen minua. Reissussa oli hän, hänen kaverinsa, sanotaan nyt että Tuhlaajapoika ja Horo-tyttö. Okei, ehkä tyttö ei ole kuitenkaan horo, vaikka silloin kerran kun näin sen se oli kyllä pukeutunut lievästi sanottuna paljastavasti. Jotkut naiset ei tajua että jos on lyhyt (SIIS niin lyhyt et mulla on leveämpiä vöitäkin!) hame, niin siihen EI laiteta spagetti-olkain toppia, josta tissit pursuaa ulos. EI, ei, ei. Jos paljasta alapäästä, älä paljasta yläpäästä ja päin vastoin. Eli mun kategoriassa tyttö = huora.

Eli tiettävästi olen ollut huolissani tästä ns. kolmannesta pyörästä. Kuulemma se nukkui autossa poikien nukkuessa teltassa... Liekö sitten ollut niin... Se tässä painaa ja ahistaa.

En aijo pyytää sitä tänne jos ei Herra itse halua tulla. Ehkä kotikaupungissa on nyt kivempaa (viitaten siihen horoon). Vituttaa. Tekee mieli huutaa ja raivota. Tekee mieli lähteä kostoksi jonnekin viikoksi ja juoda ittensä känniin joka ilta. Laitaa puhelin kiinni. Siinäpä mieti nukkumaan mennessäs että mitähän minä teen. Aivan uskomaton vitutus. Nyt pitäis olla kunnolla jos/kun se tulee ja uskoa sitä. Eihän mulla ole todisteita. RAIVO! Painu vittuun, en tartte ketään! Paskat... parempi olis yksinään olla. Ei tarttis aina miettiä näitä asioita.

Tiedän nyt mitä tulevaisuus tuo. Alan taas petaaman eroa. Odotan sitä ja elän sen mukaan. Itseään toteuttava profetia. En enää välitä siitä kuten ennen. Olen kuin minua ei satuttaisi mikään, vaikka sattuu niin perkeleesti. Teen pikku vihjeillä selvää että ei liikuta jos se pettää. Minusta tulee kylmä ja väliinpitämätön. Tiedän sen. En voi sille mitään. En osaa luottaa. Pelottaa ja vituttaa. Alan taas vilkuilla ulostietä. Etsin jotain toista miestä. Syytä jättää. Syytä eroon.

Terve järki on näistä asioista kaukana. Toistan samaa kaavaa uudestaa ja uudestaa. Etsin vain syytä hypätä uuteen suhteeseen. En voi myöntää että en koskaan ole kykenevä luottamaan toiseen. En voi koskaan rehellisesti sanoa että minä olen syy...

Ei haluttaisi, mutta pakko on kun olen jo luvannut. Olen nyt ollut pari päivää "lomalla" ja aika tuntuu jo nyt pitkältä.

Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Kaikkia pikkujuttuja tietenkin, mutta muuten kaikki on ihan normaalisti. Baareilua on tullut harrastettua ja kotona oloa myös. Leffoja on tullut katsottua ja välillä nähnyt tuttujakin... (pääosin koulussa) kun eip noita tuttuja ole mitenkään ihmeesti. :/

Eniten painaa kun ei ole tuota rahaa. :( Odotan soskun päätöstä toimeentulotuesta ja tulevaa palkkapäivää odotellaan kovastikin jo.

Oli vikkana päivänä koulussa Tutoria ja selvis syksyn harjoittelupaikat. 8 viikkoa lasten ja nuorten psykiatrian polilla. JIHAAA! Heti tuli tunne et ei jaksa odottaa et alkais koulu taas! :P Aivan mahtava juttu, kun pääsin sinne minne toivoin.

Eipä tänne sen ihmeempiä. Kotosalla taas, kun Herralle tuli Äippä ja PikkuKoira ja äipän mies kylään. Olevat varmaan viikonlopun täällä. Ehkä sitten ehdin taas päivittää tätäkin... :)

Olipas mukavaa nähdä kaikkia tuttuja ja kävikin niin hyvin että kaikkia ehdin nähdä. Yleensä on jäänyt joku jota en ole ehtinyt moikata. Tuli puitua taas jutut ja nähtyä veljet ja siskonpojat. Menoa riitti ja nyt taas kotona. Illalla pitäis nähdä Herraa, tai niin ainakin luulen....

eip ehdi nyt tämän enempää... Ei jaksa.

Olin koko päivän koulussa "töissä". Meillä koulussa on ns. pieni yritys joka tarjoaa terveyspalveluja, olin siellä 8-16. Otin hieman henkilökohtaisesti kun paikan "pomo" eli eräs opettaja päästi muut opiskelijat kotiin jo yhdeltä. Kiehuin toisin sanoen.

Herralla oli työhaastattelu kesätöihin... Vieläkin toivon että voisimme olla kesänkin yhdessä. Toivon niin...

Herra on ollut päivän kiireinen... ja hän vain heitti leffan minulle. Elättelin toivetta että olisimme yrittäneet katsoa sen yhdessä, mutta aina ei saa mitä haluaa.  Tänään emme varmaankaan nää... Harmi.

Oltiin yhdessä baarissa lauantaina. Voi luoja olipa taas viikonloppu. Herra päätti ilmeisesti kostaa Vapun ja joi tequilaa. Tietäähän sen miten siinä kävi.... Se oli ihan kännissä. Ei meinannut pysyä pystyssä vaikka nojasi seinään. Se alkoi illan avautumisella (vittuilulla) keskustan pubissa. Siellä oli myös Kalamies ja niin rakastuneena! Sillä oli nainen ja ne nojaili toisiinsa ja suukotteli. Ja mua vitutti. Otti niin päähän.

Herra vain joi ja joi ja alkoi kertoa kuinka tarvii  "omaa aikaa".

Sitten siirryttiin clubille, onneksi. En olis kestänyt katsoa Kalamiehen onnea enää hetkeäkään. Koko ajan vain takoi päässä että MINUN kanssani se ei ikinä voinut olla noin! MRRR!

Herra päätti juoda lisää ja oli ihan sekaisin. Minä jouduin holjoojaksi kun en juonut itse mitään koko iltana. Herra pelas kaikki rahansa jonka jälkeen heitti takin laittialle ja alkoi avata kauluspadan nappejaan. Yritin kieltää, mutta eihän siitä mitään apua ollut. Se hillui hetken ilman paitaa. Onneksi laittoi sen sitten takas päälle. Istuttiin pöydässä jossa hän melkein oksensi päälleni. Sitten sain onneksi houkuteltua sen lähtemään "jatkoille" eli kotiin nukkumaan. Taksilla kotiin ja välillä kuski meinasi heittää ulos kun jätkä yökkäili koko ajan. Vaatteet se heitti sisään päästyään pois ja kaatui sänkyyn. Siellä se sitten alkoi taas yökkiä. Piti hakea vati ja kiskoa se sängystä alas. Se makasi lattialla tietokonepäydän ja sängyn välissä ja yökkäili. "Ei mua okseta..." Ei se sitten oksentanut ja sain sen nousemaan takaisin sänkyyn. Sinne se peiton alle kömpi omaan sänkyynsä ja sanoi: "Painu V*ttuun, tämä loppuu nyt!" Minä vastasin: "Niin lähdenkin, heti aamulla painun v*ttuun, enkä tule takas." "Katotaan vaan, tuut tunnin päästä itkien takas." "Joopa joo." Nukuin toisessa sängyssä ja odotin aamulla pyytääkö se anteeksi. Kyllä se pyysikin ja kiitti kun olin huolehtinut siitä.

Nyt ollaan sit oltu yhes, kuin paita ja peppu.

Olen ihan ihan ihastunut. In luuuv... :P

On sen kanssa ihanaa, mut tänään mietin että voisin kysyä eikö se vieläkään tunne mitään mua kohtaan. JOS se ehtii kyläilemään. Sen äiti tuli visiitille niin en voinut jäädä sinne yöksi. Huomenna kahdeksaksi kouluun, joten toisaalta ihan kiva nukkua omalla kämpillä.

Olen taas istunut koko illan koneella, joten tämä kirjoitus on lyhyt.

Alkuilta oli mahtava. Oli mukavaa seuraa ja ilmat upeat! Mutta...

Olin loppuillasta ihan liian kännissä, sekoilinja huusin Herralle. Herra vittuuntu ja sanoi et "Tämä on nyt tässä, kun oot niin vaikea." ERO! Eli sen jälkeen vain itkin. Olipa kiva loppu illalle. Itkin niin että aamulla olin sen näköinen kuin olisin saanut turpaan. Kankkunen oli kamala ja automatka Herran Vanhempien kyydillä kotiin yhtä tuskaa. Meitä oli takapenkillä kolme ja minä oksensin puolessävälissä, pussiin kylläkin. Ne pirun liikenneympyrät ei tehnyt hyvää...

Aamulla Herran kainalossa maatessani se kysyi: "Oletko vielä mun kulta?" Vastasin: "Olen.Oletko sinä mun?" Ja niin olimme taas yhdessä.

Olen yrittänyt välillä jutella siitä mitä tapahtui, mutta en minä tiedä auttaako se mitään. Sanoin sille että rakastan sitä. Auts. Se sanoi ettei tiedä tunteeko mua kohtaan mitään. Välittää, mutta ei tiedä rakastaako, tai onko edes ihastunut. Se sanoi ettei tiedä rakastaako ikinä ketään ja että jos minusta se on väärin mua kohtaan, niin lopetetaan. Toisaalta se on väärin, enkä halua herätä joku päivä siihen että olen odottanut turhaan.

Mutta toisaalta sen kanssa on niin hyvä olla. Kun ei ajattele pitkällä tähtäimellä, on sen kainalossa mukava maata. Sen hetken kun on se on siinä vieressä tuntuu että kaikki onkin hyvin. Kun se koskee niin ihanasti voi melkein luulla että sekin välittää...

En tiedä mihin tämäkin päättyy. Pahoin pelkään että otan turpaani... onneksi se vasta jossain hamassa tulevaisuudessa...

Olen ollut taas poissaoleva ja tällä kertaa ihan siksi, että olen saanut koulutehtävien takia istua koneella ja kirjoittaa ihan tarpeeksi. Ranteet ja niskat meinaa jo kipeytyä. MRRR. Nytkin odottaisi eräs tehtävä tekoaan, sen palautus on ensi tiistaina ja tiedän etten saa sitä valmiiksi ennen palautusta. Noh, toisaalta se on vain suullinen esitelma, eli voin heittää sen melkein hatusta... Mutta tehtävä se paperille kuitenkin joskus on. :(  Kannan kaunaa sille opettajalle kun on antanut niin laajan tehtävän. Harjoitteluraporttiin 3 lähdettä! Turhaa ja kettumaista tollainen.

Mutta tästä jännittämisestä vielä. En tajua mistä se voi johtua... Ehkä siitä että lähden toiseen kaupunkiin? Ehkä siitä että näen Vanhemmat nyt toista kertaa...? Ehkä tunnen jotenin olevani kummassa asemassa, kun Vanhemmat toivat minullekin tuliaisia ulkomaanmatkaltaan? Olin niin otettu, Minulle Tuliaisia! Niitä on viimeksi saanut lapsena... :D Ehkä ja suuri EHKÄ olen niin epävarma vaatevalinnastani että siksi pelkään lähteä...? Valitsin siis lyhyen farkkuhameen, vaikka olen aina pitänyt jalkojani lyhyinä ja leveinä. Valitsin hameen kanssa mustat 40 denin sukkikset että ehkä musta kaventaa.  ;P

Oli syy mikä tahansa, silti jännitän ihan hirveästi. En edes muista milloin olisin jännittänyt näin.... Ehkä päästessäni yläasteelta?... Anyways.

Toisaalta ehkä vähän pelottaa kun Herrasta ei tiedä kuinka se äityy taas vittumaiseksi. Mutta nooh, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En laske kännisten jupinoille paljon painoarvoa. Nyt alan laittamaan hiuksiani ja meikaamaan jotten missaa junaani. :P

Hyvää ja Kaunista Vappua Kaikille päällä suomen maan!

Hävettää myöntää, vaikka tiedän että tämä on vain välivaihe. Nyt olen taas vaihteeksi omalla asunnollani ja koneella. Olisi Herrallakin netti, mutta en ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaani koska häl on tulikettu selaimena ja minä en osaa poistaa siitä sivuhistoriaa... ;P Se voisi pilata kaiken että hän saa tietää.

On mennyt ihan hyvin... Tai no se riippuu mistä päin katsoo...

Viime perjantaina hän oli ystäviensä kanssa baarissa ja kysyin tuleeko hän tänne vai minä sinne vai yhdessä baariin vai mitä. No ennen neljää tulee viesti "nyt äkkiä tänne kaupungille." Nousin siis kiltisti sängystä puin ja lähdin baariin. Tiedossa oli jatkot. Mentiin jatkopaikkaan, mutta porukka alkoi tippuilla niin kysyin Herralta lähdetäänkö kotiin. "Ei, jäädään tänne!" Siinä vaiheessa laitoin jarrua päälle; "voit sinä tänne jäädä, mutta minä lähden omalle kämpille nukkumaan.." Noh sovittiin sitten kuitenkin niin että lähdettiin kävellen hänen luo. Sitten se alkoi. Vittuilu. Puolimatkassa alkoi jo tuntua että lähden kotiin, en noussut neljältä aamulla vain kuullakseni vittuilua. Kuittailua luonteestani ja persoonallisuudestani. Se sammui sohvalle ja minä menin sänkyyn nukkumaan. Aamulla se kömpi viereeni. Herättiin joskus kahdentoista kieppeillä. Olin hiljainen, en halunnut antaa niin helposti anteeksi. Käänsin selkäni hänelle ja hän silitteli hiuksiani. Tuli kylkeen kiinni ja hengitti niskaani. Alkoi itkettää kun mietin mitä se sanoi minusta illalla. "Anteeksi jos sanoin illalla jotain typerää.." Silloin en enää voinut pidättää vaan aloin itkeä ääneen. Mies oli hiljaa. "Mitä minä sanoin..? Sanoinko pahasti, kerro?" Kerron kun oli saanut dramaattisen kohtauksen loppuun. Se oli ahdistavan hiljaa. Nousin kävin vessassa ja juomassa vettä. Sen jälkeen menin sohvalle istumaan. Istuin siinä hetken, noin 15 min. Se tuntui ikuisuudelta. Ennenkuin hän sanoi: "Tule tänne, tule viereen..." Menin sänkyyn ja yritettiin jutella jotain..

Sovittiin kuitenkin.

En tiedä oikein vieläkään missä vaiheessa olemme. Olimme viime keskiviikosta asti yhdessä aina tähän aamuun asti. 24/7. Kyselen siltä aina välillä haluaako hän että lähden. Olen niin epävarma. Se taas ressaa häntä. Tiedän ja tunnen ettei hän pidä siitä kun aina kysyn saanko jäädä vai pitääkö minun lähteä.

Näitä leikkejä aina vaan.

Puhui se että ehkä oltais vappuna yhdessä. Haluaisin sitä kyllä kovasti... Mutta en vaivu epätoivoon jos se ei onnistukaan.

Yritän nyt olla laittamatta viestiä koska sen voisi tulkita riippuvuudeksi.

Huokaus...

Tekstasin eilen ennen nukkumaan menoa. Laitoin mielestäni vitsinä jotain näin: "Tulipa taas oltua blondina. Kulti, rakastathan mua vaik olenkin tyhmä...? ;P" (Liittyen töihin)

Se hermostu ja laitto takas: "Mulle toi rakkaudentunnustus on iso juttu, et en todellakaan lauo sitä jos en ole vama asiasta. Tollanen pistää miehet tai ainakin mut hieman varpailleen..."

VATTU!!!

Yritin selittää et se on vähän sama kun kysyisin et haluatko mua vaik lihoisin 20 kiloa. Kaikkie tietää et vastaus on EI, mut koska ei halua loukata vastaa et tottakai. Ja että sovitaan et tästä lähtien r-sana on kielletty leikkimielessäkin.

En vaan kestä enää. Tekee mieli tekstata et kuule annetaan olla, kun tää on ilmeisesti sulle niin saatanan vaikeaa. En minä nyt hyvä isä mitään rakkaudentunnustuksia haluakaan! SE OLI VITSI! Voi tsiisus noita miehiä. Ei hlvetti kestä pälli niiden kanssa. Ei ainakaan tämän kyseisen yksilön kanssa. Nyt en sitte varmana soita tai tekstaa. Antaa jo olla. Laittakoot hän sitten viestiä kun pääsee sekoilunsa yli.

Soutaminen ja huopaaminen loppuu mun osalta nyt!