Tulin tänä aamuna yöstä ja menen taas ensi yönä töihin. Kyllä viime yönä tuli mieleen että kyllä taidan seuraavan työpaikkani hakea poli-puolelta. Siisti päivätyö, eikä vanhuksia. Olen nyt hirveä ihminen ja sanon etten enää HALUA tehdä vanhustyötä, ainakaan dementoituneiden ja harhaisten isojen lasten kanssa. Puhe ei mene perille ja silti niillä on aikuisten voimat. Pieniä lapsia voi sentään tarttua niskasta kiinni ja kieltää. Ne ehkä jopa ymmärtää järkipuhetta, mutta nämä vanhukset... Kädet on mustelmilla kun agressiivisen alz-potilaan kanssa otetaan matsia. Nyrkit heiluu ja huutaa kuin tapettais, vaikka yrtität vain auttaa ja vaihtaa ne paskavaipat kuiviin. EI KIITOS!

Olen haaveillut nuorisotyöstä, vaikka nuorten psyki-poli, tai syömishäiriöistä kärsivien os. tmv. Nuorilla on tulevaisuus edessä, ja jopa mahdollisuus parantua, toisin kuin näillä elämänsä ehtoolla olevilla...

Heräsin kahden aikaan ja nyt olisi tarkoitus suunnata kauppaan.. Olen koko päivän mähönnyt sisällä... kuin haluaisin vielä vaaleamman ihon. Jos nyt totta puhutaan, valkoinen ihoni hävettää mua. En uskalla rannalle, koska valkoinen iho on niin RUMA! Haluan ruskettua, mutta en uskalla rannalle... hmm.. Dilemma? Oikeastaan vihaan valkoista, VALKOISTA ihoani. Kaikki verisuonetkin kuultaa läpi, kun ihossani ei ole pigmenttiä juuri nimeksikään. Njoo onhan noita itseruskettavia, mutta kun ne haisee niin perkuleen pahalle ja ne jättää ihon iljettävän limaiseksi. Huokaus... Ei pidä valittaa asiosta jolle ei oikeasti voi mitään. Olen valkoinen ja pysyn valkoisena. Tosiasiat pitää vain hyväksyä...

Niin ja Herran kanssa on kaikki suht hyvin. Olen ehkä siinä vaiheessa että mikään ei enää koske... Mutta tuntuu että ei tässä sen isompaa ongelmaa ole. Sanoi se olleensa uskollinen... En voi sitä kieltääkään, kun ei ole todisteita. Päivä kerrallaan... ongelma kerrallaan.. 

Mut nyt kauppaan kui olis jo!

 

Olen ollut tässä töissä ja Herra tuli mukana Läheiseen Isoon Kaupunkiin eli hän on nyt asustellut luonani. 20 m2 huoneessa on vähän paha "vuodattaa" ilman että toinen saa tietää. Nyt se on ollut Kalajoella juhannuksen ja minä vihdoin jaksan muuta kuin kaatua töiden jälkeen sänkyyn.

Kävin eilen Herran Vanhempien luona syömässä... Olihan se vähän outoa, kun Herra ei ollut mukana, mut hyvin se meni. Juteltiin kovastikin ja vierailu venähti yli kolmetuntikseksi. On se niiden koiranpentu sitte ihana, vaikka se pureekin sormia.

Herra on ollut 5 päivää poissa ja mun hermoja kiristää. Painaa ja ahdistaa. Olen mustasukkainen ja epäilen sen pettäneen minua. Reissussa oli hän, hänen kaverinsa, sanotaan nyt että Tuhlaajapoika ja Horo-tyttö. Okei, ehkä tyttö ei ole kuitenkaan horo, vaikka silloin kerran kun näin sen se oli kyllä pukeutunut lievästi sanottuna paljastavasti. Jotkut naiset ei tajua että jos on lyhyt (SIIS niin lyhyt et mulla on leveämpiä vöitäkin!) hame, niin siihen EI laiteta spagetti-olkain toppia, josta tissit pursuaa ulos. EI, ei, ei. Jos paljasta alapäästä, älä paljasta yläpäästä ja päin vastoin. Eli mun kategoriassa tyttö = huora.

Eli tiettävästi olen ollut huolissani tästä ns. kolmannesta pyörästä. Kuulemma se nukkui autossa poikien nukkuessa teltassa... Liekö sitten ollut niin... Se tässä painaa ja ahistaa.

En aijo pyytää sitä tänne jos ei Herra itse halua tulla. Ehkä kotikaupungissa on nyt kivempaa (viitaten siihen horoon). Vituttaa. Tekee mieli huutaa ja raivota. Tekee mieli lähteä kostoksi jonnekin viikoksi ja juoda ittensä känniin joka ilta. Laitaa puhelin kiinni. Siinäpä mieti nukkumaan mennessäs että mitähän minä teen. Aivan uskomaton vitutus. Nyt pitäis olla kunnolla jos/kun se tulee ja uskoa sitä. Eihän mulla ole todisteita. RAIVO! Painu vittuun, en tartte ketään! Paskat... parempi olis yksinään olla. Ei tarttis aina miettiä näitä asioita.

Tiedän nyt mitä tulevaisuus tuo. Alan taas petaaman eroa. Odotan sitä ja elän sen mukaan. Itseään toteuttava profetia. En enää välitä siitä kuten ennen. Olen kuin minua ei satuttaisi mikään, vaikka sattuu niin perkeleesti. Teen pikku vihjeillä selvää että ei liikuta jos se pettää. Minusta tulee kylmä ja väliinpitämätön. Tiedän sen. En voi sille mitään. En osaa luottaa. Pelottaa ja vituttaa. Alan taas vilkuilla ulostietä. Etsin jotain toista miestä. Syytä jättää. Syytä eroon.

Terve järki on näistä asioista kaukana. Toistan samaa kaavaa uudestaa ja uudestaa. Etsin vain syytä hypätä uuteen suhteeseen. En voi myöntää että en koskaan ole kykenevä luottamaan toiseen. En voi koskaan rehellisesti sanoa että minä olen syy...

 

Olen ollut pääosin Herran luona. Haluttaa jotenkin olla "varastoon" sen kanssa kun tietää ettät edessä on kesä ilman toista.. Enää viikko ja lähtö Isoon Kaupunkiin. :(

Ei haluttaisi, mutta pakko on kun olen jo luvannut. Olen nyt ollut pari päivää "lomalla" ja aika tuntuu jo nyt pitkältä.

Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Kaikkia pikkujuttuja tietenkin, mutta muuten kaikki on ihan normaalisti. Baareilua on tullut harrastettua ja kotona oloa myös. Leffoja on tullut katsottua ja välillä nähnyt tuttujakin... (pääosin koulussa) kun eip noita tuttuja ole mitenkään ihmeesti. :/

Eniten painaa kun ei ole tuota rahaa. :( Odotan soskun päätöstä toimeentulotuesta ja tulevaa palkkapäivää odotellaan kovastikin jo.

Oli vikkana päivänä koulussa Tutoria ja selvis syksyn harjoittelupaikat. 8 viikkoa lasten ja nuorten psykiatrian polilla. JIHAAA! Heti tuli tunne et ei jaksa odottaa et alkais koulu taas! :P Aivan mahtava juttu, kun pääsin sinne minne toivoin.

Eipä tänne sen ihmeempiä. Kotosalla taas, kun Herralle tuli Äippä ja PikkuKoira ja äipän mies kylään. Olevat varmaan viikonlopun täällä. Ehkä sitten ehdin taas päivittää tätäkin... :)

 

Olin viime viikonlopun Kotikaupungissani, Äitienpäivä kun oli. :)

Olipas mukavaa nähdä kaikkia tuttuja ja kävikin niin hyvin että kaikkia ehdin nähdä. Yleensä on jäänyt joku jota en ole ehtinyt moikata. Tuli puitua taas jutut ja nähtyä veljet ja siskonpojat. Menoa riitti ja nyt taas kotona. Illalla pitäis nähdä Herraa, tai niin ainakin luulen....

eip ehdi nyt tämän enempää... Ei jaksa.

 

Olen siis yksin kotona ja katson Herra X:n eilen tuomaa Mach Point:ia. Herra tuli illalla leffan ja karkkipussin kanssa. Sanoi ettei jää yöksi.... Jäihän sen kuitenkin. Nukahdettiin molemmat 30 min. leffan alun jälkeen. Kylkikyljessä ahtaasti nukkuen. Heräsin neljältä aamuyöllä siihen kun leffan alkumusiikki junnasi ja junnasi aina vaan uudestaan. Hassua, ajattelin että olemalla illan pois annan Herralle nyt sitä "omaa aikaa", eikä aikaakaan niin hän on itse minun ovellani. :D

Olin koko päivän koulussa "töissä". Meillä koulussa on ns. pieni yritys joka tarjoaa terveyspalveluja, olin siellä 8-16. Otin hieman henkilökohtaisesti kun paikan "pomo" eli eräs opettaja päästi muut opiskelijat kotiin jo yhdeltä. Kiehuin toisin sanoen.

Herralla oli työhaastattelu kesätöihin... Vieläkin toivon että voisimme olla kesänkin yhdessä. Toivon niin...

Herra on ollut päivän kiireinen... ja hän vain heitti leffan minulle. Elättelin toivetta että olisimme yrittäneet katsoa sen yhdessä, mutta aina ei saa mitä haluaa.  Tänään emme varmaankaan nää... Harmi.