Olen ollut tässä töissä ja Herra tuli mukana Läheiseen Isoon Kaupunkiin eli hän on nyt asustellut luonani. 20 m2 huoneessa on vähän paha "vuodattaa" ilman että toinen saa tietää. Nyt se on ollut Kalajoella juhannuksen ja minä vihdoin jaksan muuta kuin kaatua töiden jälkeen sänkyyn.

Kävin eilen Herran Vanhempien luona syömässä... Olihan se vähän outoa, kun Herra ei ollut mukana, mut hyvin se meni. Juteltiin kovastikin ja vierailu venähti yli kolmetuntikseksi. On se niiden koiranpentu sitte ihana, vaikka se pureekin sormia.

Herra on ollut 5 päivää poissa ja mun hermoja kiristää. Painaa ja ahdistaa. Olen mustasukkainen ja epäilen sen pettäneen minua. Reissussa oli hän, hänen kaverinsa, sanotaan nyt että Tuhlaajapoika ja Horo-tyttö. Okei, ehkä tyttö ei ole kuitenkaan horo, vaikka silloin kerran kun näin sen se oli kyllä pukeutunut lievästi sanottuna paljastavasti. Jotkut naiset ei tajua että jos on lyhyt (SIIS niin lyhyt et mulla on leveämpiä vöitäkin!) hame, niin siihen EI laiteta spagetti-olkain toppia, josta tissit pursuaa ulos. EI, ei, ei. Jos paljasta alapäästä, älä paljasta yläpäästä ja päin vastoin. Eli mun kategoriassa tyttö = huora.

Eli tiettävästi olen ollut huolissani tästä ns. kolmannesta pyörästä. Kuulemma se nukkui autossa poikien nukkuessa teltassa... Liekö sitten ollut niin... Se tässä painaa ja ahistaa.

En aijo pyytää sitä tänne jos ei Herra itse halua tulla. Ehkä kotikaupungissa on nyt kivempaa (viitaten siihen horoon). Vituttaa. Tekee mieli huutaa ja raivota. Tekee mieli lähteä kostoksi jonnekin viikoksi ja juoda ittensä känniin joka ilta. Laitaa puhelin kiinni. Siinäpä mieti nukkumaan mennessäs että mitähän minä teen. Aivan uskomaton vitutus. Nyt pitäis olla kunnolla jos/kun se tulee ja uskoa sitä. Eihän mulla ole todisteita. RAIVO! Painu vittuun, en tartte ketään! Paskat... parempi olis yksinään olla. Ei tarttis aina miettiä näitä asioita.

Tiedän nyt mitä tulevaisuus tuo. Alan taas petaaman eroa. Odotan sitä ja elän sen mukaan. Itseään toteuttava profetia. En enää välitä siitä kuten ennen. Olen kuin minua ei satuttaisi mikään, vaikka sattuu niin perkeleesti. Teen pikku vihjeillä selvää että ei liikuta jos se pettää. Minusta tulee kylmä ja väliinpitämätön. Tiedän sen. En voi sille mitään. En osaa luottaa. Pelottaa ja vituttaa. Alan taas vilkuilla ulostietä. Etsin jotain toista miestä. Syytä jättää. Syytä eroon.

Terve järki on näistä asioista kaukana. Toistan samaa kaavaa uudestaa ja uudestaa. Etsin vain syytä hypätä uuteen suhteeseen. En voi myöntää että en koskaan ole kykenevä luottamaan toiseen. En voi koskaan rehellisesti sanoa että minä olen syy...