Olen nyt yksin kotona ja yöpuku päällä. Illan aikana join yhden drinkin ja kaljan. Sitten join kuumaa kaakaota josta paloi kieli. Au. Sitten tapasin ihanan miehen. TIEDÄN. Tiedän mitä ajattelette. EI KAI TAAS! Ei se nyt mitään, juteltiin niitä näitä ja löydettiin ihan hirveesti molemmille yhteisiä juttuja, oikeasti ihan pelottavan paljon yhteistä oli. Mut sanoin seurustelevani ja se kunniallisesti saattoi mut kotiovelle. Ei kinunnut sisään, eikä vongannut. Halattiin ja annoin numeroni. JOOJOO. Se oli väärin. Mutta silti... kannattaako tätä mahdollisuutta heittää menemään? Jos, JOS...

Ennen baariin lähtöä keskuteltiin Etelän Miehen kanssa siitä kannattaako ylipäänsä enää jatkaa... Kun tuleva kesä on mitä on ja nytkin on vaikeaa. Että jatkaako näin vuosia? Sovittiin siis edelleen että mennään päivä kerrallaan. Seurustellaan vielä, mutta kuinka pitkään, sitä ei vielä tiedä kukaan.

Eli oliko näillä näkymin oikeutettua antaa numero? -Ei. Mutta annoin sen silti ja mikä pahempaa, toivon että se soittasi huomenna kuten lupasi. Sydän on täynnä toivoa, josko nyt olisi jotain erilaista ja parempaa... (Ja samalla omatunto soimaa ja mieltä painaa paha teko).

Nyt nukkumaan jotta jaksaa taas huomenna töihin.