On tässä 4 vapaata peräkkäin, niin tulin kotiin "lomalle". Väsyttää. Olin yön junasssa. Mulla oli kylläkin hytti ja sain sen jopa kokonaan itselleni, mut olen niin hermoheikko että heräisin noin tunnin välein katsomaan kelloa. Onneton olen ma.

Tänään kaupungille Hyvän Ystävän kanssa ja jonnekin syömään. Ihanaa olla välissä kotona.

Kun astuin junasta ja näin kaikki tutut asiat, kaikki muistot tulvi mieleen. Voisi sanoa että ihan liikutuin. Kyynel tuli silmäkulmaan. Ei siitä että olisin jotenki iloinen että olen taas kotona. Jotenkin sitä vain ei tajua kuinka paljon muistoja yhteen paikkaan voi liittyä, ennenkuin on käynyt poissa, eikä nähnyt yhtäkään tuttua asiaa. Mietin niitä kaikkia muistoja joita mulla Kalamiehestä on ja sitä kuinka asiat on muuttuneet ja kuinka ne vielä muttuu. Mikään ei ole ennallaan. Mulla on ikävä sitä ja se ei viestitä mulle enää.

Se on mun prinssi, toivoisin että se tulis hakamaan mua valkealla ratsullaan onnen maahan, tai edes kännissä tanssimaan.  (ja miehet sanoo että naisia on vaikea miellyttää..heh)

Jotenkin tuli olo että pitäis lähteä tekemään uusia muistoja toiseen kaupunkiin...

Tänä iltana sit kotiin-kotiin. Äitin ja koiran luo. Sunnuntaina isälle ja moikkaan velikultia.

JA PERJANTAINA BILETTÄÄN!!!