Ja loppuelämä kahta päivää lyhempi. Olen jotenkin niin väsynyt. Ihan poikki. Junassa torkuin koko matkan ja nukuinkin osan matkaa reppuuni nojaten. Poskessa oli sitten kivat painaumat.

Lauantai meni kaupungilla ja kavereita treffatessa ja tänään sitten kävin moikka pikuveljiä. On ne ihania, mutta niin rasittavia. Roikkuu hihassa ja aina pitäis olla leikkimässä jotain. Sellasia ne lapset on. Ei ole kyl mikään vauvakuume mulla. Ei tod. En ymmärrä niitä ihmisiä (naisia) joilla ei ole mitään kokemusta lasten hoidosta ja vielä hinkuvat lapsia. Ehkä ne juuri siksi haluaa kun ei ole sitä tietoa kuinka rankaa työtä se on. Se on TYÖTÄ. Eikä varmasti ole helppoa olla kotiäiti. Olla nyt töissä 24/7. Huhuh. Ei nappaa. Onneksi lapset ei ole ajankohtaisia seuraaviin kymmeneen vuoteen. Väsyttää niin...

Nyt kuuntelen bluesia, Bessie Smith:iä tarkemmin sanottuna, uusin löytö. Sitä puhtainta bluesia mitä voi olla...ja vanhaa. I got the blues.

Olin niiiihiin onneton lauantaina että että laitoin Kalamiehelle viestin. Sad and pathetic. Ei se vastannut, kuinka yllättävää.

Etelän Miehen kanssa tapeltiin just puhelimessa. Mulla sammui akku kun olin isän luona kylässä ja minuun ei siis saanut yhteyttä hyvään osaan päivästä. Soitin sille vasta kun olin junassa ja selitin tämän, niin vastaus oli. "Jaa, ihan sama. En ole ottanutkaan yhteyttä suhun." Tuntuu kuin olis ihan sama vastaanko ikinä puhelimeen vai en. En tiedä eikö se sitten uskonut selitystäni vai mikä sitä vaivasi. Ärsyynnyin tietenkin siitä ja tuli pientä sanaharkkaa. Sovittiin et viesteillään kun laitetaan nukkumaan. Tuntuu että pitäis ihan vasiten jättää laittamati viestiä...mutta en voi olla niin ilkeä.

Huomaa kuinka sekopäinen olen. Mielessäni olen pettänyt Etenlän miestä monta kertaa, mutta en kehtaa jättää laittamatta viestiä koska se olisi ilkeää. Seura tekee kaltaisekseen?

Nyt vain olen niin väsynyt... Tuntuu että viime viikko on jo valovuosien päässä. "Töissä" aika menee aina niin nopeasti. Tuntuu kummalta kun vasta viime ma kävimme sanomassa meidän koulun hauskalle atk-vastaavalle (tjsp) että hommaa seuraavaksi maanataiksi dvd-soittimen erääseen luokkaan meidän esitystä varten. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.

Kalamies on mesellä. Tuntuu että pitäisi valmistautua siihen että se pyytää mua jutteleen kanssaan ja videon kera. Mut en viitti. En vaan viitsi vaivautua edes sen vuoksi. Olen mikä olen, enkä muuksi muutu, vaikka laittaisin meikkiä ja kauniita (seksikkäitä) vaatteita. Ja nyt olen väsynyt kaikkeen.

Mut kyl se siitä. Huomenna on jo uusi päivä.