Eilen illalla mietin sitä kuinka kaipaan hellittelyä. Aika kun viimeksi olin Etelän Miehen kanssa voidaan laskea taas viikoissa. Kaipaan sitä että toinen on vieressä, ihan sama vaikka se herättää monta kertaa yössä  ja vie peittoa ja tönii.... Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä.

Mietin sitä mitä tapahtuu ihmisille jotka ovat pitkään (siis yhtäjaksoisesti) ilman ns. seurustelusuhdetta. Vuosia? Ihminenhän näivettyy, tuntuu että jotain puuttuu. Mitä sitten tapahtuu kun huomaa että ei enää edes kaipaa hellyyttä? Se on elinehto! Oikeasti, "silittämättömät" keskosvauvat eivät kasva samoin kuten "silitetyt". Tulihan hienosti sanottua. Tosiasia on että kun hellittelet jotain esim. lemmikkiä, tai toista ihmistä erittyy hormonia nimeltä oksitosiini. (muistaakseni!) Rakkaushormonia. Tämä tapahtuu myös sillä ketä hellittelet. Tuloksena on hyvä olo. Stressihormonin tasot laskevat ja ihminen rentoutuu. Ihminen siis tarvitsee KOSKETUSTA! Tekeekö "koskemattomuus" kovaksi ja kylmäksi? Että ei tunne enää edes tarvitsevansa toista...

En halua olla kova ja kylmä.