Ei pitäis kattoa mitään ihmisuhdeohjelmia kun itsellä on vaikeaa. Katsoin satuhäitä kakkoselta kun Herra X laittoi viestiä. Kysyi mitä teen illalla ja olisiko suunnitelmia. Sanoin ettei ole ja hän "kutsui" mut hänen äitinsä ja äidin miehen, sekä mummonsa kanssa grilllaamaan. Minä en ymmärrä tätä miestä. Minulle toinen merkitsee jotain jos haluan esitellä hänet vanhemmilleni. Herralta tulee niin ristikkäistä informaatiota että vähemmästäkin menee sekaisin. Mitä se oikein haluaa?! Ensiksi sanoo ettei ole aikaa suhteelle ja sitten kutsuu tapaamaan vanhempiaan. OUTOA. Laitoin viestin että en tiä uskallanko, ja että eikö se ole aika iso juttu, haluaako se todella sitä. Se ei ole vastannut.

Nyt vituttaa ihan saatanasti. Miksi se ei voi vastata. Miksi ensiksikin annan sen satuttaa mua?! Miksi minua liikuttaa mikään mitä se sanoo ja tekee, kun ei siihen ole näköjään mitään luottamista.

Miksi teen asioista aina niin vaikeita. Miksi en vain voi antaa olla. Olisin tekstannut että en taida tulla, koska en ymmärrä mitä hän haluaa.

...Ja tein niin. Laitoin juuri viestin: "En ymmärrä mitä oikein haluat..? Sinulla ei ole aikaa nähdä minua, mutta silti haluat esitellä mut äidillesi... Olen ihan pihalla."

Se vastasi: "Vastaan pian."

Just joo.

No ainakin sain sen sanottua. Teki jo mieli juoda loput kaapissa lojuneesta viinasta pois, mutta nyt tuntuu että möykky sisältä helpotti. Ei paina enää niin. Taidan laittaa aikaisin nukkumaan ja toivon että huominen tulee pian. Että pääsen kaupungille kiertelemään. Että voin hetkeksi unohtaa yksinäisyyden. Huomenna aijon unohtaa sen miehen ainakin yhden illan ajaksi. Olla kavereiden kanssa ja ihmisten seassa. Juoda vähän että ahdistus helpottaa. Elää hetkessä.