Miksi tunnen pahaa oloa? Siksi että minulla on omatunto? Siksi että minut on opetettu vihaamaan pettäjiä? Siksi että haluan olla kaikkien silmissä kiltti ja hyvä? Ja että jos nyt lopetan tämän en ole enää yhdelle ihmiselle hyvä ja kaunis? Yhdelle, jota en ehkä enää sen jälkeen näe... Jonka elämä ei kosketa minun elämääni enää mitenkään.

Ehkä epävarmuus tästä Herra X:stä tuntuu epävarmuutena lopettaa toimimaton suhde? Silti se ei ole mikään syy olla lopettamatta. Kun viimeksi jätin miehen, muistan sen kuin eilisen päivän... Sanoin että olen miettinyt kannattaako enää jatkaa... jota seurasi pitkä hiljaisuus. Toinen oli ihan pihalla, Miksi? Miten? Milloin? MIKSI? Sanoin että olen miettinyt asiaa jo jonkin aikaa... Seurasi pitkä litania asioita jotka ei toimi (joista kaikki kuulosti surkeita syiltä) Perimmäisin syy oli se että halusin olla vapaa. 

Ehkä tämä on helpompi tilanne... (ei se ole mutta haluan vain tuudittautua siihen uskoon) Koska olemme jo puhuneet asiasta. Nyt syynä on se että haluan olla enemmän jonkun toisen. (...jossa ei ole mitään järkeä! Minä, vapauden järkkymätön kannattaja!) Toisaalta nyt ero ja pikkuromanssi ennen kesää yksin kuulostaisi kivalta. Minua ahdistaa se mitä odotuksia ja vaatimuksia parisuhde aiheuttaa. Olen vielä liian nuori. (PAH! Sitoutumiskammoinen olen!)

Raportoin kunhan olen löytänyt sen verran munaa itsestäni, että teen sen mikä on oikein molempia kohtaan.