KOTONA!

Ihanaa olla taas kotona. Oma rauha ja oma sänky! Taas kun kävi porukoilla tuli sellainen olo ettei koskaan enää uudelleen. No ehkä ei pitäis sanoa noin kärjistetysti, mutta kyllä sohvilla ja lattioilla nukkuminen on pitemmän päälle hermoja raastavaa.. ainakin kun joutuu nukkumaan pikkuveljen (joka on 4-vuotta) kanssa samassa huoneessa. Ja se kun nyt sattuu  olemaan lellitty iltatähti joka ensiksi mankuu että miksi en tule jo nukkumaan. (Tellusta tuli kiinnostava dokumentti ja ajattelin katsoa sen.) Paskat. Kohta isukki sanoo että mene jo nukkumaan kun tuo ei lopu muuten. NO VITTU JOO. Kun pääsin siihen laittalle pötkälleen SE SAATANAN KAKARA ALKOI RAAKKUA ETTÄ EI HÄN VOI NUKKUA KUN MINÄ OLEN SAMASSA HUONEESSA. Siinä vaiheessa mulla alkoi jo pinna palaa. EN TULE TÄNNE IKINÄ ENÄÄ! No sitte mut siirrettiin mun toisen pikkuveljen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Se on 2-vuotta ja oli jo syvässä unessa. Olisivat varmaan passitaneet mut johonki saatanan autotalliin nukkumaan, jos sekin olis aloittanu saman.  Aamuyöllä se alkoi touhuaan jotain sängyssään, mut se nukahti (onneksi), kun esitin nukkuvaa.  On varmaan sanomattakin selvää että en tee lapsia. IKINÄ! En ainakaan poikia. Kieltäydyn synnyttämästä niitä. Olen sen päättänyt.

Tänään tuli työsoppari postissa. Se on nyt ihan OIKEASTI varmaa. Lähden Turkuun. ....En mä usko sitä oikein vieläkään. Vasta sitten kun nousen junaan ja se lähtee kohti etelää. Sitten sen uskoo ja sitten alkaa se jännittäminen.

Oli kuulemma ollut tooossiii hyvännäköisiä miehiä liikenteessä perjantaina. No on niitä tietenkin silloin kun minä en ole täällä. ;)

Lauantai meni siis hissukseen äidin kanssa kahelleen. Neljältä heräsin siihen kun yks "hoito" soitti. En vastannu. En tod. Oli joskus KAUAN sitten jotain vispilänkauppaa. EI todellakaan mikään Unelmien mies.

Mietin tässä että olen kuin siinä Zen Cafen yhdessä biisissä.. "..tiedän miten ihmisille sanotaan asioita joita ne tahtovat kuulla..." Ihmisille sanan sijasta voisi käyttää sanaa miehille. Olen siis kova puhumaan paskaa. Tai en nyt sanois ihan noinkaan.. Olen vain niin luonteva kertomaan mitä ne tahtoo kuulla. Pieniä tuhmia juttuja joilla ei ole mitään totuuspohjaa.. Onko väärin valehdella jos se tekee toisen onnelliseksi? Olen esim. useita kertoja "valehdellut" jos mies on kysynyt että onko hänellä tarpeeksi iso ja että oliko seksi minustakin yhtä tyydyttävää. Ehkä touuden kertominen vain olisi julmaa, mutta olen muun muassa kehunut että nautin juuri siitä ja siitä jutusta (vaikka en oikeasti olisi) . Ja näin "lisännyt vettä myllyyn". Eräälle miehelle kehuin että hänellä oli "ihmellinen kosketus", joka sai mut haluamaan sitä heti. Ihan täyttä lööperiä.

Ja voisihan valehteluksi lukea myös orgasmin esittämisen. Esitän sen melkeina aina. Se ei siis tarkoita ettenkö nauttisi seksistä, en vain "tule". On kertoja jolloin en tule edes yksin, (silloin vain en esitä). Eli se ei ole tavatonta. ;P Minusta vain on tosi noloa alkaa neuvomaan toista sängyssä. Olen muutenkin vähän estoinen joissain jutuissa.. Ja olen sitä mieltä että seksi kännissä on KAMALINTA SEKSIÄ MITÄ VOI OLLA. Se on monasti ihan HIRVEÄÄ. Ensiksi mies on niin kännissä että se ei saa sitä ylös ja sitte sitä perkelettä ei saa alas. JA SE ON TUSKAA! Loputonta hinkutusta ja lopussa tekee vain mieli nousta mitään sanomatta sängystä ja lähteä suihkuun. Siinä vaiheessa se oikeasti jo vituttaa, kun tietää että seuraavana päivänä alapää on iha helvetin kipeä ja kustessa tuntuu että pääsee huuto. Olen joskus ollut siinä ja siinä että en alkanut itkemään kun tämän loputtoman hinkutuksen lopettamikseksi olen sanonut että "haluan" ottaa suihin. Ja leuat meinaa jäädä lukkoon, kun se vaan ei tule. Selkää alkaa särkeä ja jalat puutuu. Ei hirveän ergonominen asento. En siis tarkoita ettenkö tykkäis ottaa suihin, se on okkoo, KUNHAN MOLEMMAT ON SELVÄNÄ. Kalamies sanoi kerran että on jäänyt koukkuun "niihin juttuihin" mitä teen kun otan suihin... Kaunein kohteliaisuus mitä olen koskaan saanut. ;)

(Siitä puhe mistä puute)