Eräs ilta tässä huomasin että olen alkanut kääntämään tyynyni samalla tavoin kuin Kalamies joskus muinoin. Olin tehnyt sitä 3 iltaa ja vasta silloin huomasin että teen niin kestä se minua muistuttaa. Muistan että nauroin sitä, perusteluna oli kuulemma että uni tulee helpommin kun tyyny on ihanan viileä poskea vasten.

Olen myös miettinyt olenko alitakuisesti pyrkinyt kohti Kalamiehen "naisen unelmatyyppiä": ei meikkiä, luonnollinen, hieman urheilullinen, oman tien kulkija. En kai...?

Urheilullinen olen ehkä kovasti yrittänyt olla, mutta yrittämisen tasolle se on aikalailla jäänyt. Hups. Tunnustetaan nyt vaan... Olen käynyt lenkillä jokseenkin "epäsäännöllisesti". Kerran viikkoon yleensä, ihan liian vähän, tiedän. Tänään koulussa luokkakaverini jutustelivat siitä kuinka pitäisi alkaa "laihduttamaan" kesän bikinkautta varten ja ne naiset on LAIHOJA. En itsekään ole lihava, mutta ei voisin antaa 3 kg painostani pois, jota en jäisi kaipaamaan. Tämä 3 kg lähtisin liikkumalla, ei juuri ruokavaliota muuttamalla, sillä minä EN SUOSTU luopumaan siitä joka viikkoisesta suklaapatukasta tai salmiakkilootasta. Rasvaa käytän vähän ja roskaruokaa syön max. kerran kuukaudessa.

Meikki... No se vaan on jäänyt pois. En koe tarvitsevani samanlaista "sotamaalausta" kuin ennen. Meikissä menee aamulla noin 5 min ja se koostuu pääasiassa peitepuikosta ja poskipunasta. En sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, sen ehkä kanssaihmiset osaisi sanoa paremmin. ;)

Oman tien kulkija? Olen oikeastaan aina ollut, ehkä jääräpäisyyteen asti. Epäily omiin kykyihin on estänyt minua eniten hyppäämästä kaikki mahdollisiin suunnitelmiin mukaan... Mutta muuten olen tinkimättä toteuttanut suunnitelmiani.

En kuitenkaan usko näiden olevan alitajuisia "tavoitteita" mihin pyrin. En ainakaa tietoisella tasolla myönnä sitä. ;P