Täällä sitä nyt etelän auringossa. Aahh.. This is life. :))) Ihanaa! Töiden jälkeen taas rannalle... Kämppä on  kiva ja kahdelle sopiva, mutta siellä on epämiellyttävän isoja sokeritoukkia. Ekana iltana koettiin kauhun hetkiä kun laatikonpohjat vilisi niitä. Hyi. Ne oli tosi isoja ja pelottavia! No oli oli!

Lentokentältä yrtin soittaa Etelän Miehelle. Sillä kuspäällä oli mennyt puhelin kiinni. JA MITÄ MINÄ SANOIN! Voi jee, kun otti aivoon. Se otti vielä enemmän kun en voinut edes huutaa sille, kun olin yleisellä paikalla. Kuuntelijoita oli enemmän kuin huutamiseen on sallittu. Nyt sillä on taas puhelin auki, mut olen sille vieläkin vihainen. JA laitoin TAAS Kalamehelle viestiä, mut se ei vittu vieläkään vastaa. Mikä sika. Olen kirjoittanut sille valmiiksi tosi kipakan tekstarin, mut en ole vielä uskaltanut lähettää sitä. Toisaalta mitä järkeä siinä edes olis. Roikkua vaan turhaan.

Täällä mein "työpaikassa" on kaks "poikaa" samaan aikaan harjoittelussa... ne on ihan kivoi ja jopap ihan kivan näköisiä, mut jokin vaan mättää. Tai siis mulla ainakin. Niissä kummassakaan ei ole sitä jotain. Tai ehkä parempikin ettei ole, etten vaan joutuis syvemmälle omaan koloon. Ens viikonloppuna juteltiin et voitais lähteä Hyvän Ystävän kanssa baariin... Hui mua kyl vähän pelottaa, kun on kuullu kaikkia juttuja, mut ei tässä reissussa olis mitään järkeä, jos me ei kertaakaan käytäis missään.

Mut nyt täytyy päästää Hyvä Ystävä tähän koneelle... Adios!