Minun elämäni on erittäin tylsää. En oikeastaan edes omista elämää. Joku voisi sanoa että en arvosta elämääni, koska en tee mitään. Minun pitäisi tehdä jotain joka merkitsee jotta elämäni olisi jotain.

Aamulla menen kouluun ja päivällä tulen kotiin. En poistu kotoani tämän jälkeen. En siis oikeastaan edes elä. Minulla ei ole elämää, koska minulla ei ole ystäviä. Ne harvatkin ovat etääntyneet minusta.

Eilen oli paha olo. Teki mieli itkeä ja oksentaa samaan aikaan. Jokin  painaa sisällä, eikä sitä saa ulos, kun ei tiedä mikä se on. Kalamies ei kirjoita ja Etelän Mies ei ole kuten haluaisin. Olen tekopirteä sille ja nauran puhelimessa sen jutuille, vaikka tekis mieli vaan tiuskia jotain. Puhun sille pehmeällä äänellä, vaikka olen kireä kuin viulun kieli, eikä edes haluttais puhua sen kanssa vaan hakata päätä seinään.

Huomenna vika päivä koulua ja sunnuntaina lähdetään. Voisinpa laittaa nukkumaan ja herätä Espanjassa. En kestä tätä odotusta enää. Pursuan korvista pakkaamista ja huolehtimista. On tullut nyt se raja että en oikeastaan edes välitä mitä otan mukaan. Se tulee aina olen sen huomannut. Se evvk-tunne. Kunhan jotain on ja lähdettään jo!!!

Tänään sattui yksi hauska juttu. Mulle oli tullut netti-lasku vanhalla osoitteella. En tiedä miten se osattiin tuoda tänne, mut se oli taitettu ja joku oli piirtänyt siihen kysymysmerkin. Soitin sitten heti siihen yhtiöön josta olen laajakaistani hankkinut. Paina sitä ja tätä ja odota... Toisessa päässä vastasi ilmeisesti mies. Se oli kuin robotti. Linjassa tai laitteissa oli jotain vikaa ja se vääristi sen miehen äänen, niin että siitä oli tosi hankala saada selvää. Ensiksi yritin olla asiallinen. " Anteeksi, nyt en kyllä kuullut ollenkaan mitä sanoit." "Kuuluu tosi huonosti, voitko toistaa." Se mies toisessa päässä yritti selittää jotain mistä en saanut juurikaan selvää. Sanan sieltä toisen täältä. Lopulta repesin nauramaan. Ei voi olla epätodellisempaa tunnetta. Olo oli kuin pilapuheluissa. Nauroin että en minä saa mitään selvää mitä sie sanot. Mies sanoi soittavansa kohta takaisin. "Juu." Vastasin, nuorehko miehen ääni vastasi toisessa päässä. Sanoi että välillä on laitteissa jotain vikaa. Nauroin vieläkin. "juu, juu." Lopulta asia selvisi ja nyt postin pitäisi tulla oikeaan osoitteeseen. Se oli vain niin hauskaa. Mietin sitäkin vaihtoehtoa että siellä on toisessa päässä joku mies jolle on laitettu simmonen laita kurkunpäähä, joka tuottaa sen äänen. Oli se sitten lopussa ihan kivan kuuloinen mies. Nam! (Kerran Hyvä Ystävä tilasi lehden eräältä mieheltä, koska sen miehen ääni oli niin ihana.)

Nyt menen peiton alle ja katoa maailmasta. Minua ei ole ennen huomista.