VOI EI!!!!

Eilen mulla oli mese päällä samalla kun katsoin leffaa, parhaan kaverini mies ilmaantui sinne, kännissä. Se intti ensiksi että minunkin pitäis alkaa juomaan. Öm...ei kiitos? Perjantaina kämpillä perseet? -ei tod. Sitten se paljasti että hän ja ystäväni ovat olleet erossa jo joulusta asti. TÄ HÄ? Eikä ystävä ollut sanonut mitään! Eipä sillä, ne asuu vielä saman katon alla ja onhan niillä 2 lastakin yhdessä, toinen vielä alle vuoden. Sitten se alkaa heittään aivan levotonta läppää... "Olen aina rakastanut sua..." MITÄ VATTUA!? Vetää kyllä aika pahasti maton jalkojen alta tollanen. Ihan puskasta! Olen vieläkin ihan pihalla. Sanoin että olen pahoillani heidän erosta ja että en itse ole todellakaan ajatellut tätä miestä mitenkään muuten kuin ystäväni miehenä.

En sanonut hälle tietenkään, mutta en voisi ikinä ajatella tätä miestä "silleen" Hyh! Onhan hän vaalea, mutta siihen ne yhteneväisyydet mun unelmien mieheen jääkin. Hän ei ole ikinä käynyt mitään koulua loppuun, hänen vanhemmat ovat siitä hirveimmästä päästä. Olen niin monta kertaa nähnyt heidät esim. kummipoikani synttäreillä. Maailman pahin haihattelija, suuret on suunnitelmat, mutta ei mitään mahdollisuutta toteuttaa niitä. Ei siis järkeviä tavoitteita elämälle. Kulkee vain elämän mukana ja tämä ystäväni on hänelle kuin äiti. Mies ei varmasti tekisi mitään omasta aloitteestaan... Kiitos, mutta ei kiitos siis. Jos olisin todella ilkeä sanoisin että asetan rimani vähän korkeammalle.

"Sulla on niin hyvä kroppa, haluan sua ihan hulluna..." BRRRRR! Pelottavaa! Yritin epätoivoisesti heittää leikiksi koko jutun. Sen kanssa sai inttää ihan hulluna. Hermot oli lopussa mennä. Se alkoi jutteleen että hän vois NYT HETI hypätä autonrattiin ja tulla mun luo. APUA! Tässä vaiheessa meinasi jo paniikki iskeä. Ja sehän oli niin kännissä ettei järkipuhetta tajunnut. Intti vaan. Nyt tuntuu kuin minut olisi henkisesti raiskattu. Mies ei ymmärrä mitä EI tarkoittaa. Pelotti ihan hirveästi.

Se soitti mulle yöllä 3 kertaa ja laittoi 3 viestiä (se ei tiennyt että oliko numero vielä minun), nyt kun aamulla tarkistin s-postini se oli laittanut sinnekin viestin.  "oon oikeesti rakastunu suhun...lähetä mulle sun numero...jooko...haluaisin olla sun kans.. vaikka sanon tän kännis niin usko mua.. heitän sulle viestii huomenna selvin päin... moro kultsi!!!" Ei ÄLÄ LAITA VIESTIÄ! Ahistavaa! Pitääkö huutaa ja loukata toista ennen kuin se tajuaa ettei minua kiinnosta!? Kuinka monella tapaa EI- voi sanoa? Ja mitä kohtaa se EI:ssä ei tajua?!

Nyt en sitten tiedä mitä tehdä... Toivon vaan että se ei enää ikinä laita mulle viestiä, s-postia, tai mesetä. Siten voisin sivuuttaa asia ja unohtaa koko jutun. Nyt vaan mietin mitä ystäväni tekee, jos hän saa tietää. Syyttää minua? Olen vienyt hänen miehen? En halua kuitenkaa menettää yhteyksiäni kummipoikaani  ja hänen veljeen. Ne lapset on kuitenkin mulle rakkaita... En haluiaisi menettää ystävyyttäni tähän naiseen, hän on vanhin ystävistäni, ensimmäinen "tyttöystävä" ja nuoruuden oltiin kuin paita ja peppu. Siis ennen kuin hän löysi tämän miehen ja tuli ensimmäisen kerran raskaaksi 17-vuotiaana. En halua menettää sitä kaikkea vaikka enää ei niin läheisiä ollakaan...

Ahistaa vaan niin kauheesti...