Olen koko päivän odottanut Kalamieheltä viestiä, eikä sitä kuulu. Koko päivän olen syönyt omavastuuomenapiirakkaa ja nyt kipristää mahaa.

Hemoglobiini on pohjalukemissa kun en syö kunnolla ja huimaa, mutta laihtumisen eteen on kärsittävä. Kello on kohta kuusi ja olen herännyt kymmeneltä, tänä aikana olen syönyt kaksi kertaa -omenapiirakkaa. Yök.

En tiedä johtuuko mahakipu Kalamiehestä vai siitä piirakasta. Muistan nähneeni puolivalveilla unia siitä (siis Kalamiehestä, en piirakasta) ja olleeni niissä onnellinen. Nyt pelokkaana mietin että mitä jos se ei tule enää edes meselle juttelemaan kanssani? Mikä ihme siihen on mennyt. Miksi minä en yhtäkkiä kelpaakaan? Olen kelvannut kaks vuotta! Mistä nyt yhtäkkiä tälläinen muutos?! Tekee mieli laittaa sille viestiä... Yritän pysyä vahvana...

Asiasta kukkalaatikkoon... Olen kehitellyt mielessäni kummalisen fantasian. Minä ja unelmieni mies jonain joutilaana lauantaiaamuna heräämme yhteisestä vuoteestamme. On kesä. Olen onnellinen. Mies hymyilee minulle kun otan punaisen huulipuna esiin. Lakanat on valkoiset ja vaatteet meidän yllä. Mies makaa selällään sängyllä ja asetun hänen päälleen hajareisin. (siis kaikki vaatteet päällä...vielä...) Mies on ilman paitaa ja piirrän hänen rintaansa sydämen punaisella huulipunalla. Levitän väriä hänen huulilleen ja suutelen häntä. Hän nousee ja kääntää minut alleen. Hän ottaa punan ja piirtää minulle punaisen nenän. Nauramme. Hän riisuu minut ja piirtää vartalooni suuria kiemuroita samalla suudellen joka paikkaa...

Tämä on variaatio sormiväri-fantasiasta mikä mulla joskus aikonaan oli... Hmm. Mitähän se kertoo minusta..