Ei sillä että tämä päivä olisi ollut jotenkin täynnä vastoinkäymisiä, mutta minusta maanantai on viikon epämielyttävin päivä...

Pidettiin "Hyvän" Ystävän kanssa esitelmä. Onnistuin pääsemään sen läpi punastelematta, mutta kun esitin mielipidettäni eräästä asiasta punastuin korviani myöten. En tajua miksi mulle käy niin kun läsnä on outoja ihmisiä. En pelkää avata suutani tunnilla, enkä sanoa mitä mieltä asioista olen. Olen reilusti mielipiteideni takana, mutta kun olen saanut sanottua sen mitä mielessäni on, punastun. Joskun tiedän jo tunnin aiheesta että luultavasti punastun, jos vastaan kysymyksiin tai sanon mitä mieltä olen. Monesti tätä tapahtuu juuri niillä tunneilla josta pidän. Olen kiinnostunut aiheesta ja haluan keskutella siitä, mutta punastun kun avaan sanaisen arkkuni. Silloin se on vielä hirveämpää kun saan kehuja, kuten tänään tunnilla. Kun olin lopettanut puheenvuoroni, opettaja ja eräs toinen vanhempi oppilas kehuivat kannanottoani. Se oli kauheaa, puna levisi korviin asti ja kuumotti kovasti. Kun olen tutussa seurassa ei se haittaa ollenkaan. En siis punastu.

En tiedä mistä tämä johtuu... Onko minua aina koulussa kehoitettu sulkemaan suuni kun olen vastannut, vai onko mielipiteilleni naurettu tai vähätelty niitä, niin etten enää osaa luontevasti esittää mielipidettä tuntemattomille. Tyttöjähän ei tunnettusti kehoiteta esittämään mielipiteitään kovinkaan ponnekaasti. "Vaikeneminen on kultaa"

Ystäväni turusta kärsii samasta ongelmasta, mutta jopa astetta pahemmin. Hän ei esim. halua syödä muiden nähden. Tästä voisi tietenkin kehitella kaikenmoisia teorioita, mutta kun hän ei ole ilmaissut vammansa olevan kovinkaa "rampauttava", eikä minua moinen haittaa  (mitä nyt vähän hymyilyttää), olen antanut asian olla. Kaikilla meillä on omat kummallisuutemme....

Sitten toiseen asiaan. Ostin itselleni tänään niiiiin kauniin topin. Haaveilen että pääsisin joskus taas baariin ja sinnehän se toppi piti ostaa. Valkea jossa on punaisia kukkia. Ostin vasta myös punaiset korvanapit. Ne sopii paitaan täydellisesti. Asu olisi täydellinen jos löytäisin mieleiset punaiset kengät. Kärsin tästä punaisten kenkien ongelmasta jo toissa kesänä. Tämä tuppukylä on niin ärsyttävä siinä mielessä että minun kaltaiselle, ei-masssaan-kuuluvalle on todella vaikeaa löytää tarvitsemiaan asusteita. Ja muutenkin kritisoin tätä nyky muotia, jossa kaikkien täytyy sopia samaan muottiin. Mitä jos ei vaan tykkää ruskeasta keväällä? Ja tietenkin kaikki kaupat on ruskeaa väärällään. Jos haluan tietyn värisen paidan voin melkein vannoa että sitä EI löydy kaupasta. Näin on käynyt monta kertaa. Halun tiettyä väriä ja sitten sitä ei ole kaupassa. Pitäisi itse tehdä. Menee puolisen vuotta ja jo on kaupassa sitä väriä, mutta koska haluan olla "erilainen" en enää osta sitä tiettyä väriä. Että on se vaikeaa kun pitää olla erilainen. ;D