Tulin tänä aamuna yöstä ja menen taas ensi yönä töihin. Kyllä viime yönä tuli mieleen että kyllä taidan seuraavan työpaikkani hakea poli-puolelta. Siisti päivätyö, eikä vanhuksia. Olen nyt hirveä ihminen ja sanon etten enää HALUA tehdä vanhustyötä, ainakaan dementoituneiden ja harhaisten isojen lasten kanssa. Puhe ei mene perille ja silti niillä on aikuisten voimat. Pieniä lapsia voi sentään tarttua niskasta kiinni ja kieltää. Ne ehkä jopa ymmärtää järkipuhetta, mutta nämä vanhukset... Kädet on mustelmilla kun agressiivisen alz-potilaan kanssa otetaan matsia. Nyrkit heiluu ja huutaa kuin tapettais, vaikka yrtität vain auttaa ja vaihtaa ne paskavaipat kuiviin. EI KIITOS!

Olen haaveillut nuorisotyöstä, vaikka nuorten psyki-poli, tai syömishäiriöistä kärsivien os. tmv. Nuorilla on tulevaisuus edessä, ja jopa mahdollisuus parantua, toisin kuin näillä elämänsä ehtoolla olevilla...

Heräsin kahden aikaan ja nyt olisi tarkoitus suunnata kauppaan.. Olen koko päivän mähönnyt sisällä... kuin haluaisin vielä vaaleamman ihon. Jos nyt totta puhutaan, valkoinen ihoni hävettää mua. En uskalla rannalle, koska valkoinen iho on niin RUMA! Haluan ruskettua, mutta en uskalla rannalle... hmm.. Dilemma? Oikeastaan vihaan valkoista, VALKOISTA ihoani. Kaikki verisuonetkin kuultaa läpi, kun ihossani ei ole pigmenttiä juuri nimeksikään. Njoo onhan noita itseruskettavia, mutta kun ne haisee niin perkuleen pahalle ja ne jättää ihon iljettävän limaiseksi. Huokaus... Ei pidä valittaa asiosta jolle ei oikeasti voi mitään. Olen valkoinen ja pysyn valkoisena. Tosiasiat pitää vain hyväksyä...

Niin ja Herran kanssa on kaikki suht hyvin. Olen ehkä siinä vaiheessa että mikään ei enää koske... Mutta tuntuu että ei tässä sen isompaa ongelmaa ole. Sanoi se olleensa uskollinen... En voi sitä kieltääkään, kun ei ole todisteita. Päivä kerrallaan... ongelma kerrallaan.. 

Mut nyt kauppaan kui olis jo!