Viikko sitten se loppui.. vieläkin ajattelen sitä. Sitä mitä meillä olis ollut. Huokaus...

Viikonloppuna tuli raadiosta Vilkkumaan "Liian  kauan". Tuli heti tunne että onko tässä nyt sama tilanne? Onko aina liian kauan Etelän Miehen kanssa? "...Rakas mä en voi olla sun. Ei en aina, se on liian kauan..." Pelottava ajatus. Siksi yritän olla ajattelematta liikoja.

Etsin aina jotain muuta. Jotain joka olis suurempaa ja syvempää kuin mitä nyt on. Miksi? Mitä ihmettä tarvitsen kuin ihmisen joka välittää?! Onhan siinä huonojakin puolia, niin on minussakin. Mutta onko lievä lepsuilu ja uusavuttomuus syitä lopettaa? Mikä tekee Kalamiehestä jotain parempaa? Mikä saa minut aina palaamaan sen luo, saa aina haaveilemaan siitä? En tajua...

Muuten oli ihan normi viikonloppu. Siis normi Etelän miehen kanssa. Oltiin kotosalla ja katottiin leffoja. Käytiin sen kavereiden luona ja porukoilla. Kävin alkuviikosta kaupungilla... ENKÄ EDES TUHLANNUT paljoa. Minä maksoin tientenkin kaiken. Ihan hemmetin raivostuttavaa, mut ei mun valittaminen sen rahatilannetta paranna. Bussi: meno-paluu n. 60 e, kaks kauppareissua: 50 e, ostokset kaupungilla: 20 e, yksityislääkäri: n. 70 e. Ihan itkettää. Miten saan säästettyä?! Se meinasi että maksaa ennen mun reissua sen 100 e, minkä se on mulle velkaa. Hohoh, en varmasti ikinä nää niitä rahoja. Se on mies joka imee kuiviin jos antaa. Se on "huijannu" sen porukoiltakin rahaa. Ja se valehtelee ihan helvetisti, eikä se tee sille edes yhtään vaikeaa. Ja sen kaikki laskut on aina ylittäneet eräpäivänsä. Lista on loputon... Luovutan.