Tulin juuri töistä ja siellä tuli taas muistutus siitä että työskentelen psyykkisesti sairaiden kanssa. Kylkeeni liimautui loppupäivästä noin 50-vee mies ja kyseli missä olen koulussa jne. Sanoi että asuu mun koulun vieressä ja että pitää käydä useammin tupakalla että näkee kun menen syömään, koska olen niin kaunis. Saatanan pelottavaa. Naureskelin enkä katsonut miestä koska en tiennyt vitsaileeko hän. Onneksi se kaikkosi, mutta töistä lähtiessäni piti katsoa taakse ettei se seuraa. Tulin kiertotietä ettei se vaan löytäis mun kotiin. Mietin myös josko pitäis poistaa nimi ovesta. En usko että kukaan siellä kuitenkaan niin hullu olisi että ei suoraa kieltoa uskoisi. Vaikka hullujahan aina on ja monenlaisia, mutta kyllä minä uskon että muu henkilökunta olisi varoittanut minua siitä, jos minulla olisi jotai pelättävää. Tuollaisen jälkeen on vain niin hankalaa suhtautua normaalisti tähän mieheen. Vaikka se olisi ollut vain vitsi, oli se minusta ahdistavaa. Minun huumorintajuni ei sulata tuollaista. Jos nään tätä miestä töissä, puhun suureen ääneen siitä kuinka seurustelen. Eiköhän se siitä tajua.

Pelottaa se silti... Hui. Luulen että olisin niin äkkipikainen että huutaisin pallo punaisena sille miehelle jos se tulis rinkuttelemaan mun ovikelloa. Eräs opettajamme puhui siitä kuinka raskasta on olla töissä psykiatrisella puolella, koska hänelle oli soiteltu kotiin ja ahdisteltu muutenkin. Hän oli siksi vaihtanut somaattiselle puolelle, koska ei kestänyt ahdistelua. Hän on selvästi vastahakoinen päästämään ketään psykiatriselle puolelle opiskelemaan, koska hänellä itsellä on niin huonoja kokemuksia. Mutta tosiasiahan on että jonkun niitä "hullujakin" on hoidettava.

Huokaa... ehkä tämä mies vain vitsaili. Toivotaan.