Tuli juuri "Hyvältä" Ystävältä viesti. "Ei me olla menossa baariin..." En yhtään ihmettelisi jos saisin maanantaina tietää et "niin joo, oltiin me baarissa." Jos nyt suoraan sanotaan niin tää "ystävyys" on aika helvetin masentavaa. Joudun roikkumaan siinä kun se on kuitenkin mun ainoa ns. pysyvä ystävä tässä kaupungissa. Ystävä "H" naapurikaupungista olis aina valmis baareilemaan, mutta kun se on siellä toisessa kaupungissa ja sillä on paljon kavereita jo valmiina. Minä en vain näytä sopivan mukaan. Toinen luokkakaveri; "Kaima" olis myös hyvä baareilukaveri, mutta sen poikaystävä asuu toisessa kaupungissa ja hänellä on yleensä suunta sinne viikonloppuisin. Että se siitä.

Olen yksin. Olen niin saatanan yksin että hajoaa pää. Ainoat kontaktit muihin ihmisiin on töissä tai koulussa ja tietenkin puhelimitse. Ei oo herkkua ei. Vastakkaiseen sukupuoleen on paljon helpompi saada kontakti ja jonkin näköinen suhde, kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Miksi naiset on niin vaikeita hä? Miten helvetissä niitä oikein osaa miellyttää?! Teet niin tai näin niin ei käy mitenkään päin. Miesten kanssa ei vaan voi oikein olla ystäviä, koska yleensä suhde alkaa siitä että jommalla kummalla on romanttista kiinnostusta toista kohtaan ja miesten kanssa ei voi jutella tyttöjen jutuista. Ei voi käydä ostoksilla yhdessä, ei voi verrata huulikiiltoja keskenään. Olispa mulla homokaveri. Siinä yhdistyisi molempien sukupuolien parhaat piirteet. Hehee.

Mikä ei tapa vahvistaa... ?