Vielä aamulla lähdin maailmalle positiivisella miellellä.

Sade aamupäivällä ei vielä saanut minua luopumaan toivosta. Tentti meni persiilleen, senkin vielä kestin. Koulusta pääsin neljältä, sekin oli ok. Ilma oli niin raskasta että oli vaikea hengittää. Kävin kaupassa ja sieltä lähtiessä ukkonen nousi päälle ja vettä tuli kuin esterin persiistä. Tämänkin kestin hymyillen koska olin ennakoinut tämän ja laittanut päälleni sikakalliin "sadetta kestävän" takkini. Housut, kengät ja sukat oli litimärät, mut mitäs me pienistä, kun ei pienet meistä. Sitten ukkonen meni ja toinen tuli. Ja minä kun pelkään ukkosta, niin istuin pimeässä kämpässä kaikki töpselit irti vedettyinä. No siinä tuli tietenkin väsy silmään ...ja laitoin päikkäreille. JA NUKUIN 3 TUNTIA!

Se on virallista, minulla ei ole elämää. NUKUN JOTTA SAISIN AJAN KULUMAAN!

Nyt vittuttaa kun ulkona sataa (vieläkin) ja on pakko istua sisällä.  Kun ei pääse ulos ei voi edes esittää että olis elämä. Nyt on pakko kattoa O.C:tä että olis edes vähän niin ku naisten pitää. (pitää seurata saippuasarjoja ja lukea Cosmoa ja tehdä kaikkea muuta hömppää) ..niin paitsi että mä en lue Cosmoa = Maailman turhin lehti.