Sovimme siis erosta Etelän Miehen kanssa. Hän otti sen hyvin. Tai sitten se vaan ei näyttänyt minulle kuinka sattui... Lopetimme suhteemme siihen legendaariseen "ollaan kuitenkin vielä kavereita"-lauseeseen. Tässä aijon pitää lupaukseni. En petä hänen luottamustaan kahteen kertaan... Soitelen ja tekstailen ja mesettän kunhan ehdin. En ehkä vielä tajua mitä tämä tarkoittaa... Että se ei ole vielä iskenyt, katumus ja suru. Mutta voimia ja onhan hän vain puhelinsoiton päässä...

Tänään voin siis antautua leffa-iltaan Herra X:n kanssa ilman sen suurempia syyllisyyden tuntoja. JOS sitä leffa-iltaa nyt edes tulee...

Ja mua painaa se ens kesä. TAAS etäsuhde? Ei näytä ne onnistuvan mun kohdalla.

En jaksa miettiä sitä nyt. Olen niin väsynyt harjoittelusta ja tästä etäsuhteen lopettamisesta että en vain jaksa miettiä. We`ll cross that bridge when we get to it....

Niin ja Kohtalotoverille voimia! Kyllä sinä siihen pystyt jos minäkin! :)