Vielä 2 kokonaista päivää töissä. En jaksaisi enää päivääkään. Olen ihan rätti. Olen niin väsynyt etten jaksa mitään. Tekee mieli vain luovuttaa... Mennä sänkyyn ja soittaa että olen sairas. En muista että olisin ollut näin väsynyt sitten yläasteen. Puristettu kuiviin.

Eilen Entisen Kämppikseni Entinen Poikaystävä oli mesellä ja kyseli josko olisin tullut hänen porukoitten luo ens viikonloppuna. Sanoin etten voi koska menen Etelään, ja menen koska olen kiitollisuuden velassa Miehelle siitä että se on tukenut mua tämän harjoittelun ajan. Uskomattoman raskaan harjoittelun ajan... Olen siitä todella kiitollinen. Ei ole ketään muuta jolle voisin uskoutua.

Eilen Hyvä Ystävä soitti kun lähdin illanistujaisista. Pystyin kertomaan päivästä ilman että hajosin. Oli hänkin aika ihmeissään. Ehkä ei olisi pitänyt kertoa, antaa "ammuksia" hänelle että saa minut tuntemaan itseni taas joskus huonoksi. Mutta kerroin kuitenkin. Tämä on niin iso pettymys että en ehkä pysty kertomaan Äidille. Äiti kun näkee muhun ja tietää kuinka se sattuu.

Niin noh, pakko kestää vielä 2 päivää. Onneksi ei enää kauaa... jos en laske tätä päivää niin sitten enää yksi päivä...

*huokaa*