Siis miettinyt, osittain Anadan innoittamana, missä tilanteessa ja miksi minä tunnen itseni epävarmaksi itsestäni. Viime syksynä oli sellainen kausi. Täysi epävarmuus itsestäni ja siitä että todella kelpaan sellaisena kun olen. Mikä sen aiheutti... Ehkä ihastuminen Etelän Mieheen? Ehkä tunsin olevani nyt leimattu "jonkun omaksi" ja siksi mieletön epävarmuus iski. Koska olin jonkun tunsin etten enää kelvannut kenellekään muulle? Ihan outoa. Voi toki syynä olla myös se että toista haluaa miellyttää niin että tuntuu ettei pelkkä "minä" riitä. Että mikään ei riitä. Haluaa olla toisen silmissä se ainoa oikea ja kaikista kaunein ja fiksuin ja hauskin.

Olen myös miettinyt että mitä jos minut on oikeasti tehty olemaan yksin. Voin sanoa varmasti että nyt, kun suhde on niin epävarmalla pohjalla kun voi. Kun olen yksin, tunnen itseni paljon varmemmaksi. Olen tyytyväinen siihen miltä näytän ja millainen olen. Olen minä ja riitän hyvin. Kaikki on jotenkin niin selvää. Vaikka se onkin epäselvää miten tähän tilanteeseen olen päätynyt. En tiedä johtuuko tämä tyytyväisyys itseeni, siitä päätöksestä että luovuin Kalamiehen (turhasta) tavoittelusta. Ehkä. Nyt minulla on rauha. Ainakin luulen niin, toivon niin. Hetken rauha ......ennen kesää.......

...Hmmm.. Huomasin että minulla on mitä ällöttävin tapa jättää purkkaa minne sattuu. Sitä on joskus ollut jopa lattialla ja nyt näköjään hiiren johdossakin. Hiirimaton virkaa toimittaa luentolehtiö ja purkka oli nätisti nypätty sen kulmaan. Noh, johto tietenkin osui siihen ja nyt se on purkassa. Yök. Olen sikamainen.