Siis siis...

Täällä töissä. Olen koneella ja mun työkaveri (Hyvä Ystävä) on toisella konella toisessa huoneessa ja me mesetetään. Aika viisasta. On vaan niin tylsää.

Pojat vihaa mua. Ne vihaa mua ja haukkuu mua sille meidän uudelle tytölle, sille kolmannelle pyörälle. Se on ihan varma. Mä en toivu tästä ikinä. Tappava isku mun sosiaaliselle elämälle. Jos sellaista on ikinä edes ollut. Mulla on täällä vielä vähemmän elämää kuin suomessa... Kyllä, sekin on ilmeisesti mahdollista! Meillä oli niin kivaa yhdessä reissussa ja nyt se kaikki on muisto vain. Pari hyvää kuvaa yhdessä, se on ainut todiste siitä et me on ikinä tunnettu ne. Täällä puhutaan varmasti aina niistä kahdesta sairaanhoitaja harjoittelista jotka veti hirveitä perseitä. Oijoijoi...