Olen yksinäinen. Juoksin koulun jälkeen kaupungilla asioilla ja kun kävelin kotiin oli jotenki tyhjä olo. Tuntuu että on niin paljon tekemistä, että omat voimat ei riitä niiden hoitamiseen. Tankki on tyhjä. Punaista vilkuttaa. Tuli yht äkkiä jotenki sellanen olo että nyt kaipais viereen ihmistä joka sanois että älä huoli. Ei sinun tartte kaikkea hoitaa yksin ja kyllä ne ehtii tehdä ennen reissua. Ottais kainaloon ja silittäis hiuksia. Sanois että ei sun tartte aina suoriutua ja muistaa kaikkea. Olet ihan hyvä noin. Ei sun tartte tehdä suuria suunnitelmia ja matkata maailman ääriin oikeuttaaksesi olemassaolosi, todistaaksesi jotain.

Riität minulle tuollaisena kun olet.

*Huokaa* Sitä minä kaipaan.

Mutta tyytyminen on vähempään ihmisen lapsen.

Kalamies laittoi eilen viestiä. Sanoi nähneensä mut. Tekstailtiin niitä näitä. Laittoi se vähän siihen malliin viestiä että se olis ollu haluamassa yöksi, mutta olin kuin en olis tajunnu sen vihjeitä niin ei se sitten vongannut. Hyvä Ystävä kysyi heti: "No, tuliko kylään?" "Ei Herranjestas!" Pyörittelin silmiä. HISTORIA EI TOISTA ITSEÄÄN!