Olen ollut taas kulun päällä. Kävin Kotona-kotona. Äidillä ja isällä. Äiti ikävoi mua, tiedän sen vaikka se ei sano sitä. Meidän perheessä ei puhuta tunteista. Ei ole oikeestaan koskaan puhuttu. Ja meidän äiti ei ikinä itke. Se ei tehnyt sitä meidän lasten edessä edes silloin kun sen isä kuoli, tai silloin kun mun nuori serkku kuoli. Mulle on periytynyt sama tapa, mut olen yrittänyt päästä siitä eroon. En kylläkään halua ikinä tulla samanlaiseksi kun mun äitipuoli. Itkee puolestakin sanasta. Iha hemmetin rasittavaa.

Se "etelän mies" on nähnyt jo mun itkevän. Olin kännissä (tietenkin). Ja se kommentoi mun painoani jotenkin ja minä tietenkin loukkaannuin siitä ihan helvetisti. Yritin olla ookkoo, mutta piti tietenkin ottaa semmoset pers kännit, että tarkaan kasattu roolini repeili ja itkin. NOLOA!

Kaikki muut loukkaukset kestän, huorittelut ym, mut jos mun painostani huomautetaan jotain negatiivista, muistan sen ikuisesti. En ole lihava, kaikkien käyrien ja puntareiden mukaan olen lievästi alipainoinen, tai ainakin normaalipainoinen... Mutta ns. ex-anorektikolle mikään ei ole tarpeeksi. Olen yliherkkä huomautuksille ulkonäöstäni. Ehkä siksikin pelkään vanhenemista ja ryppyja yli kaiken. Kuka mua sitten rakastaa, kun en nytkään ole huippumallin tasoa? Ihan helvetin pinnallista, tiedän. Se on mun ristini. Sitä miksi musta on tullut tällainen voi pohtia ikuisuuksiin. Vanhempien ero? Kummalliset exät? Jos minulta kysytään minua ei lapsena kannustettu tarpeeksi. En valita, hyvinhän mulle kävi vaikka mut laitettiin kuvis-painotteisen sijaan liikunta-luokalle. Se mua tässä suomen peruskoulujäsjestelmässä vituttaakin, kaikki pakotetaan samaan muottiin ja jos siihen ei ei mahdu, tipahtaa väliin. Jokaisella lapsella on omat erikoisosaamisensa ja niiden kehittämistä tulisi painottaa. Ei kaikki tykkää matikasta ja liikunnasta, tai mantsasta, tai, tai tai... U get the point.

Asiasta kymmenenteen.. Ikävoin sitä etelän-miestä. Haluisin lähteä sinne jo viikon päästä... Ei välttis ihan fiksua, mut minkäs teet. En tiedä mistä se johtuu, mut aina kun menen nukkumaan tulee pala kurkkuun ja tippa linssiin, mietin sitä miestä. Ei mulla ole menkatkaan tulossa. Enkä pitäis olla raskaanakaan. Tai toivottavasti ainakaan en ole! Mulla kyl jäi yks pilleri ottamatta viime levystä... ja nyt on lähiaikoina sattunut mahaan. Hmm... HÖPÖ HÖPÖ! Olen aika varma siitä etten ole kauhean hedelmällistä sorttia. Olenkohan rakastunut? Seko se sattuu mahaan, vie unet silmästä ja saa ajatukset harhailemaan komean miehen(i) kainaloon? Diagnoosi: pahanlaatuinen rakastuminen/ihastuminen. Hoito: Läheisyys auttaa oireisiin, mutta ei paranna.

Huomenna on sitte Pileet. Kävin tänään kaupungilla, ja pakko paljastaa. Ostin itselleni paidan! Apua! Olen heikko! Se maksoi 14.90. Vittu. Nyt pitäis säästää ja minä vaan tuhlaan. Voi vee. Mutta mulla oli tälläinen hieno visio siitä mitä haluaisin laittaa Pileisiin päälle... (seli seli)  Mulla on ollut Suuri Itsetuntokato tässä loppukesästä. Johtuneeko siitä Etelän Miehen kommentista, vai onko tämä jotain syysmasennusta, en tiedä. Kesällä olin tosi tyytyväinen itseeni ja siihen miltä näytin. Ihan outoa. Tuntuu kuin kaikki muut olisi mua kauniimpia ja niillä olis niin kauniita vaatteita... Liekö osa syyllisenä se miten Etelän Mies käyttäytyy kun läsnä on muita naisia. "Kato, ihan helvetin hyvän näköinen nainen!" Oujui, nyt alkaa se sarja missä on niin saatanan hyvän näköinen muija. Tuu kattoon, tuu kattoon!"  "Oho, onpa meillä hyvät näköalat!" Oli kommentti kun meidän edessä baarista kotiin käveli kaks blodia. Kerran se oli runnoa autonsa kun se kyttäsi viereisen auton naisia. IHAN VITUN RASITTAVAA!!!!!!!!!

Ymmärrän että miehet kattoo naisia, enhän minä voi pakottaa sitä sulkemaan silmiään, MUTTA ONKO SE VITTU PAKKO KOMMENTOIDA NIITÄ MULLE!!!! Vitut mulla mikään ikävä sitä ole. Ottakoot sitten perkele sen "ihan älyttömän kauniin misun"! Ei kiinnosta!!! Ja jos mä sille urpolle olen raskaana, niin on muuten ihan sata varmaa että siitä mitään isää tuu.

Nyt vaan ketuttaa.

Niin juu ja olin näkevinäni Kalamiestä viikolla.. En ole ihan varma, mut sai se silti mun sydämen laukkaan tuhatta ja sataa. Yritän koko ajan toistella itselleni, että ei siinä olis mitään järkeä että se olis nyt jo täällä. Sillä alkaa koulu vasta joskus ens viikolla ja sillä on se kämppä ihan toisessa kaupungissa. Blääh..

Yritän hankkia vieläkin elämän. Lähden potemaan raskauden aiheuttamia vatsakipuja. ;P