Kävin siis siellä puhelinliikeessä jossa se myyjä "huijasi" minua. Hän ei siis ollut töissä ja selvittelin asiaa rauhallisesti toisen nuoren miesmyyjän kanssa. Oli aika kiva poika. Mut yritti vänkätä vastaan mulle. "no se 200e on ihan käypä hinta käytetystä 6230i:stä..." "Niin mutta kun tämä EI ole 6230i vaan 6230...?"

Sovimme sitten asian niin että vaihdan puhelimen 5140i:hin. Maksoin siis 80 e ja takuussa olevan siemens CFX65 tästä nykyisestä puhelimestani. Se suostui siihen aika auliisti että en tiiä onko tässä joku koira haudattuna. Mutta nyt olen ainakin suht tyytyväinen hienoon mustaan luuriini. Onhan se aika iso, ja siinä on pienempi näyttö kuin siemenssissäni, mutta kyllä se pelittää. En kestänyt sitä siemenssin hitautta. Hermoja raastavaa!

Eräs syy miksi en halunnut ensiksi tätä puhelinta oli se koska Kalamiehellä on samanlainen. Tai ainakin oli silloin joskus kun tunnettiin... Muistan kun sillä oli siinä sellainen suden ulvonta soittari... Heräsin yöllä siihen ja olin ihan pihalla, MIKÄ se oli. Hihihi. On se varmaan nauranut partaansa mun tyhmyyttä.

Yritän epätoivoisesti saada puhelimeeni nyt uutta taustakuvaa ja musiikkia, mutta ei näytä oikein onnistuvan. Blaah. Olkoot en vaan osaa käyttää tätä.. :P

Niin juu ja töissä oli aika jännää kun yhtäkkiä ilman mitään ilmoitusta (ainakaan minulle) paikalle tuli häärimään noin 25 kpl lähihoitajaopiskelijoita. Olin sitten aamulla unohtanut laittaa plakaatin rintaani ja minusta tuntui että ne piti minuakin vähän hulluna. Juttelin kyllä samassa pöydässä istuvien tyttöjen kanssa, selvitin että olen opiskelija. Hehe. Siellä oli yks aika nami opiskelijapoika... olkoot hän siis haaveitteni kohde hetken... ;)