Mulla ja Etelän miehellä on kriisi.

Se lähti pikkujouluihin laivalle sen työporukan kanssa. Soitteli vielä hytistä et kohta lähdetään jätän puhelimen varalta hyttiin ettei se "häviä". Sitten en kuullut miehestä 12 h. Olin pikkasen hiilenä. Ja se kehtaa vielä alkaa urputtaan. "Miks sä olet noin äksynä taas?" "No vittu sen takia etten ole kuullu susta mitään 12 tuntiin!" Voi jumalauta vieläkin nousee verenpaine kun ajattelen sitä. Pettäny se kuitenki on.

Noh. Kosto elää. Kun meillä on pikkujoulut en soita sille 12 tuntiin enkä vastaa sen puheluihin niin tietää miltä tuntuu odottaa. "Tee toisille kuten haluaisit sinulle tehtävän."

Ihan sama, IHAN SAMA. Ei liikuta. Ei kosketa mua. Osaan olla tosi vittumainen. Minä OLEN HURJA NAINEN. Sisimmältään punatukkanen ja tempperamenttinen!

Kylmä väliinpitämättömyys on pahempaa kuin suoraan syyttäminen. Se jäytää ja vainoaa. Olen käärme. "Naisilla ei ole kyyneleitä, vaan kyyn eleitä." Isäni filosofiaa...  Toisaalta lopputulos voi olla se että minä olen kylmä niin pitkään että en osaa enää olla vihaamatta.

Tiedän myös että kostaminen voi vain aiheuttaa kostonkierteen. Se kostaa - minä kostan... Mutta minun ylitseni ei kävellä noin vain... Olen mielummin yksin kuin katon jotain idioottia joka juo liikaa ja luulee et uskon kaiken paskan mitä se mulle selittää.