Aivan kauheaa. Viime yönä heräilin koko ajan ja herätessäni mietin sitä kuinka olin valehdellut Kalamiehelle. Mikä hemmetti se on kun pitää oikein varta vasten aiheuttaa itelleen ongelmia. Ei voi antaa olla, vaan pitää leikkiä tulella. Vasiten ja tarkoituksella laitan itseni kahden kovan väliin. Petän kaikkia, pahiten itseäni. Valehtelena ja luulen sen parantavan asioitani. Miksi en vaan jätä Etelän Miestä, kun minulla ei kerran ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia hänen kanssaan. Voi miksi ihmisen pitää olla näin tyhmä. Hingun Kalamiehen naiseksi, vaikka on varsin selvää, että jo historiamme takia minusta ei koskaan tule sitä.

Jos miettii miten tilanne olisi toisin päin. En minäkään haluaisi miestä joka vuosia roikkuu perässä. Vannoo yrittävänsä "vakavaa" suhdetta puolen vuoden välein uuden naisen kanssa. Sitten pistä kaiken paskaks ja sanoo tekopyhästi ettei ehkä sittenkään ollut vielä valmis. Hyppii käskystä ja tekee selväksi että tekisi mitä vain jotta saisi minut "satimeen". Kun miettii näin ymmärrän Kalamiestä hyvin. Ei kukaan haluaisi sellaista kun minä olen sille ollut. Järki käteen.

Jätä nyt se Etelän Mies ja anna sen Kalamiehenkin olla. Ei niistä kumpikaan ole tarkoitettu sulle. Kyllähän sen näkee...... Kun se oliskin noin helppoa. Divine intervention needed desperately. Kun en kerran itse saa asioita selviksi. Olen tässä kyllä miettinyt että JOS se Kalamies meinaa jotain "vakavampaa" jätän Etelän Miehen. Tai ainakin yritän.... vaikka tiedän että kadun sitä vielä joskus.

Vittu kun elämän pitää olla niin vaikeaa.