Olen tässä miettinyt... Miksi ihmeessä valitan omaa oloani ja suhdettani. Mullahan on kaikki suhteellisen hyvin. Siis kaikkihan on suhteellista mut jos haluan kuvitella ja mikä tärkeintä haluan uskoa että kaikki on hyvin niin ne on hyvin. Jos haluan tarpeeksi kovasti uskoa että Etelän Mies ei ole pettänyt mua, niin se ei ole. ...Kaikki on kiinni siitä mihin haluaa uskoa...

Me ei riidellä liikaa, me ei huudeta toisillemme, me osataan jutella asioista. Vaikkakin... Etelän Mies on jääräpäinen, polttaa pilveä, eikä koske mua niin hellästi kuin pitäisi. Mua ärsyttää kun se ei voi olla vieressä ja pitää hyvänä ilman että se johtaa seksiin. En halua esittää halutonta, mut joskus olis kiva jos se silittelis ihan vaan silittelyn takia. Toisaalta... Minä olen jääräpäinen, nalkutan välillä, haastan riitaa ja murjotan (se on yks mun suurimmista vioista) ja tietenkin oletan aina että  kaikki menee niin kuin minä haluan.

Jos me nähtäis yhtään useammin meillä olis varmasti ihan hirveät riidat. Molemmat yhtä jääräpäisiä ja kiinni omissa vanhoissa tavoissaan. Kun se se muutti uuteen asuntoon, se järjesti olohuoneen huonekalut minusta todella epäkäytännöllisesti. Yritin selittää kuinka ne olisi paljon paremmin, mutta ei. Voi jeesus mulla oli mennä hermot. MIKSI, VOI HYVÄ JUMALA MIKSI niitä ei voi laittaa kuten minä ehdotan?! Mutta kun ei niin ei. Mun oli pakko niellä sen typerä järjestys, koska kuitenkin se oli hänen kämppä, ei minun. Nyt kun olin viimeksi siellä muutin sen järjestyksen ja se upposi hyvin, myönsi jopa että tämä järjestys on paljon parempi kuin entinen. Ja ne sohvat... Itku meinas päästä kun menin sinne sillon espanjasta... RUSKEAT NAHKASOHVAT! MINUN asuntooni ei tule ikinä nahkasohvia. Ei IKINÄ.

Lets entertain a thought...Jos, JOS me ikinä muuttaisimme saman katon alle, tulisi meillä varmasti ennennäkemätön riita siitä mihin mikin huonekalu menee. "Ei ei, kyllä minun mitalini ja pystini pitää olla television päällä!" "Ne on JUNNUJEN mitaleita!" "No missäs sinun mitalit sitten on?" "No haista jo paska! MINUN asunnossa ei ole, eikä tule olemaan mitaleita television päällä." "Ja MINUN asunnossapa on!"  ...ja ... "Ei, ei, ei, ei telkkua voi laittaa keskelle huonetta!" "No miks  ei?" "Se on typerän näköinen." "No pitäähän kaikkien nähdä telkkari hyvin, ja kato kun minä makaan tuossa sohvalla niin sen telkun pitää näkyä siihen suoraan." Siinä vaiheessa mun kattila varmasti keittäis yli. "JA MINÄHÄN EN MITÄÄN SOHVAPERUNAA NAI! SE TELKKARI MENEE NURKKAAN JA ASIASTA EI KESKUSTELLA!" Sen jälkeen ovet paukkuis ja siitä seuraisi yhden illan pituinen mykkökoulu. Kunnes seuraavana päivänä siirtäisin telkun nurkkaan, eikä asiasta enää keskusteltaisi. Tämän saman kun toistaa jokaisen huonekalun kohdalla voi siinä jo parisuhdekin repeillä.

Ja minä en voi muutenkaan ymmärtää miten ihmiset ei ota kritiikkiä rakentavasti. Tai siis en ikinä ole sanonut (ainakaan mielestäni) mitenkään pahasti jos olen jotain huomauttanut. Muistan kun Hyvän Ystävän kanssa laitoimme Espanjassa pyykkiä kuivumaan ja mua ärsytti kun se laittoi ne miten sattuu. Kun minä laitan loogisesti niin että isommat pyykit tulee uloimmaksi, koska silloin ne kuivuvat nopeiten ja pienimmät, kuten alushousut yms sisimmille naruille. Sanoin sille siitä ja se vaan tuhahti ja laittoi FARKUT sisemmälle naurulle. Siis siinähän ei ole sinällään mitään väärää, mutta se vain ärsyttää mua. Ja jos kysymyksessä ei olisi ollut minun farkut olisin varmasti antanut asian olla. Yritin selittää samaa Etelän Miehelle ja sillä meinas mennä hermot. "No anna jo olla, kyllä ne kuivuu!" Onneksi Turussa Lapsuuden ystävän kanssa ymmärsimme toisiamme ja hänkin laittoin pyykit loogisesti. (Loogisia ihmisiä kun molemmat ollaan.) Mutta hänkin kattoi hiukan oudosti kun aloin kääntelemään pyykkejä. No tietenkin että ne kuivuvat nopeammin! Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä että mulla oli niin tylsää että pyykkienkin kääntely oli hauskaa ajanvietettä. (... miten tämä juttu nyt taas meni tämmöseksi...hö.)

Hmmm...On se ihmisellä "suuret" murheet...