Ja minä olin yksin kotona. Mullei ole elämää.

Mutta tiedän erään joka oli eilen juopottelemassa. Kalamies. Se tekstasi. Näin sitä koulussakin eilen.

Nyt tunnen Etelän Miestä kohtaan suunnatonta raivoa, vaikka se on täysin syytön tähän tilaani.

Noh otetaanpas alusta. Naapureilla oli bileet ja Kalamies oli siellä. Se tekstasi sieltä illalla. Se kysyi onko vieläkin kusipää. Vastasin että et, ainakaan koko ajan. ;) Laitoin sille viestiä (myönnän tehneeni ensimmäisen liikkeen, hyi mua!) Kysyin saako siltä kysyä mitä kuuluu vai eikö se vieläkään vastaa mun viesteihin. Sitten sellaista normaalia jaarittelua, kaikki menee hyvin, blaa blaa. Sitte siirryttiin vakaviin juttuihin... "...Monesti oon muuten miettiny kesän aikana niitä iltoja/öitä ja ynnänny plussia ja miinuksia. Ekana iltana jäin paljon miinukselle, toisena iltana en jaksanu laskea plussia...." Minä siihen että "Olipas kohteliasta. Ei se minusta nyt ihan noin paskaa ollu, tai ehkä ei vaan mulle ollu...." Kalamies: "En sanonut että "se" itsessään olisi ollutkaan paskaa. Päinvastoin! Ehkä henkinen puoli onkin suuremmassa osassa. "sitä" itseään keho vaatisi lisää ja lisää..." Loukkaus! Olisko teistä muista kivaa kun joku sanoo että seksi on jees, mutta henkilönä sä olet iha pasha. Jotenka vastasin: "Niin no minä en voi siihen vaikuttaa miten sinä koit asiat. Olen mikä olen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. On toki asioita mitä tekisin nyt toisin, mutta en turhaa märehdi niitä. What`s done is done." Kalamies taas: "Koskaan en ole tekojani hävennyt. Joskus katunut. Mielellään kuitenkin mietin menneitä aikoja. Haluaisin vain tietää tehdotko minua vielä = olenko jo mennyttä sinun elämässä?" Tässä se kysymys nyt sitten oli. Vastatakko rehellisesti vai valehdella? Sanoako että tekisin mitä vain, jotta rakastaisit minua, kuten minä sinua! ...Mutta olen miehen kanssa jota en rakasta kuten sinua, vain siksi että en jaksa enää tätä kidutusta. Vastasin kuitenkin näin: "Tjaa... pistitpä visaisen. Kesällä ajattelin että tämä taru oli nyt tässä. Sitten löysin elämääni ihmisen joka haluaa vakavan suhteen. Semmosen mitä aikuisilla on. ;D En siis voi antaa sinulle mitä tahdot. Jos haluat totuuden: En tunne sitä kohtaan samaa intohimoa, kuin sinulle, mutta olen kai muuttunut realistiksi, koska tuntuu että rakkaus ei ole sydämen vaan tahdon asia." Kesti hetken ja takaisin tuli: "Tiukkaa asiaa... :)" Vastasin: "Tiukka täti. ;)"Kalamies: "Pidä pääsi, minäkin yritän." Minä: "Yritetään. Eikös sitä sanota että tahto vie vaikka läpi harmaan kiven... :) Tee kuten sydämesi sanoo, älä kuten heppis vaatii. ;)" Sitten nukadin. Nyt siitä ei kuulu enää mitään. Näin sitä kyllä koulussa, mutta ei se mitään muuta.

Nyt tunnen suurta menetyksen tuskaa. Nyt se viimeinenkin mahdollisuus on tapettu. Litistetty sormien väliin kuin ötökkä. Ne yöt... Niitä öitä mietin vielä vanhanakin. En voi tuntea ketään kohtaan kuten sitä miestä. Kuulostaa ihan kliseeltä, mutta se tunne on niin syvä, että vaikka yritän se ei kuole. Ja vaikka itkisin litroittain, huutaisin ja raivoaisin, vaikka kerjäisin ...mikään ei saa Kalamiestä tuntemaan samoin...

Vaikka se oli minulle rakkautta isompaa, minä olin sille vain lohtu yössä.

Olen realisti ja katson totuutta silmiin, niin olen aina tehnyt ja tulen aina tekemään. Tosiasioiden kieltäminen on vain itsensä pettämistä. Joten kerään itseni kokoon taas kerran ja jatkan matkaa.

Etelän Mies on nyt kaiken vihani kohde. Tekee mieli huutaa: "Sinä veit hänet minulta, jos minä en olisi ikinä tavannut sinua, minulla olisi vielä mahdollisuus elämäni rakkauteen!!!!!!" Nyt kaikki siinä ottaa päähän. Paska juttu siinä mielessä, että mun pitäis lähteä sen luo huomenna. Viikonlopusta tulee tuskaa. Herään monta kertaa yöllä ja katson puhelintani. Onko Kalamies laittanut viestiä, vaikka hyvin tiedän että se ei enää laita. Mun pitäis nyt rakastaa Etelän Miestä, mutta en pysty. Liian moni asia siinä ärsyttää mua... Pitäisi osata suvaita muunkin tyyppisiä ihmisiä, mutta minä vain en pysty. Ehkä se helpottaa ajan myötä, kunhan vanhat haavat on taas sulkeutuneet...

Nyt haluan kippuraan peiton alle. Haluan itkeä ja rukoilla että unohdan Hänet.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />