Olen ollut tavoittamattomissa aika pitkään. En ole päivitellyt enkä lukenut s-postia enkä oikein soitellut enkä tekstannutkaan. Olen ollut Herra X:n kanssa.

Hävettää myöntää, vaikka tiedän että tämä on vain välivaihe. Nyt olen taas vaihteeksi omalla asunnollani ja koneella. Olisi Herrallakin netti, mutta en ole uskaltanut kirjoittaa päiväkirjaani koska häl on tulikettu selaimena ja minä en osaa poistaa siitä sivuhistoriaa... ;P Se voisi pilata kaiken että hän saa tietää.

On mennyt ihan hyvin... Tai no se riippuu mistä päin katsoo...

Viime perjantaina hän oli ystäviensä kanssa baarissa ja kysyin tuleeko hän tänne vai minä sinne vai yhdessä baariin vai mitä. No ennen neljää tulee viesti "nyt äkkiä tänne kaupungille." Nousin siis kiltisti sängystä puin ja lähdin baariin. Tiedossa oli jatkot. Mentiin jatkopaikkaan, mutta porukka alkoi tippuilla niin kysyin Herralta lähdetäänkö kotiin. "Ei, jäädään tänne!" Siinä vaiheessa laitoin jarrua päälle; "voit sinä tänne jäädä, mutta minä lähden omalle kämpille nukkumaan.." Noh sovittiin sitten kuitenkin niin että lähdettiin kävellen hänen luo. Sitten se alkoi. Vittuilu. Puolimatkassa alkoi jo tuntua että lähden kotiin, en noussut neljältä aamulla vain kuullakseni vittuilua. Kuittailua luonteestani ja persoonallisuudestani. Se sammui sohvalle ja minä menin sänkyyn nukkumaan. Aamulla se kömpi viereeni. Herättiin joskus kahdentoista kieppeillä. Olin hiljainen, en halunnut antaa niin helposti anteeksi. Käänsin selkäni hänelle ja hän silitteli hiuksiani. Tuli kylkeen kiinni ja hengitti niskaani. Alkoi itkettää kun mietin mitä se sanoi minusta illalla. "Anteeksi jos sanoin illalla jotain typerää.." Silloin en enää voinut pidättää vaan aloin itkeä ääneen. Mies oli hiljaa. "Mitä minä sanoin..? Sanoinko pahasti, kerro?" Kerron kun oli saanut dramaattisen kohtauksen loppuun. Se oli ahdistavan hiljaa. Nousin kävin vessassa ja juomassa vettä. Sen jälkeen menin sohvalle istumaan. Istuin siinä hetken, noin 15 min. Se tuntui ikuisuudelta. Ennenkuin hän sanoi: "Tule tänne, tule viereen..." Menin sänkyyn ja yritettiin jutella jotain..

Sovittiin kuitenkin.

En tiedä oikein vieläkään missä vaiheessa olemme. Olimme viime keskiviikosta asti yhdessä aina tähän aamuun asti. 24/7. Kyselen siltä aina välillä haluaako hän että lähden. Olen niin epävarma. Se taas ressaa häntä. Tiedän ja tunnen ettei hän pidä siitä kun aina kysyn saanko jäädä vai pitääkö minun lähteä.

Näitä leikkejä aina vaan.

Puhui se että ehkä oltais vappuna yhdessä. Haluaisin sitä kyllä kovasti... Mutta en vaivu epätoivoon jos se ei onnistukaan.

Yritän nyt olla laittamatta viestiä koska sen voisi tulkita riippuvuudeksi.

Huokaus...