Tuli otettua sitten päälle 2 tunnin tirsat. Voi prkl. Oli kadeksalta kouluun ja oivoi kun väsytti! Menin kuitenki ja kärsin 6 tuntia. Sitten päätettiin "Hyvän" Ystävän kanssa lähteä lintsille. Tulin kotiin. Ovella odotti puhelinlasku. Onneksi oli taas ihan järkevissä rajoissa sekin. Ei enää 100 euron laskuja kiitos. Sitten ah, päivän kohokohta. Peiton alle tirsoille. Hymyilin itsekseni ja ynisin (joo, aina kun pääsee peiton alle täytyy ynistä, vähän kuin koira. ) Herätyksen laitoin tietenkin tunnin päähän. Just joo. Napsautin herätyksen pois ja ajattelin viattomasti nukkuvani vielä 5 minuutta. Oho. Nukuin sitten yli tunnin.

Nyt ole ihan ulalla. Mikä maa, mikä valuutta? Pää on kuin puuvillaa täys. Ei saisi ikinä nukkua 30 min enempää. Juon teetä jotta piristyisin edes hieman.

Niin juu ja kiitokset Outsalle Onhan meitä. I do not worry and remain pöpi, eiku happy! ;)

Eilen oli hyvä päivä vaikka viestiä ei tullutkaan. Saatiin tietää että kaikki suuntaavat toteutuu ja sain tietää "mielenterveys"-tenttini tulokset, olin erittäin yllättynyt. Joko se opettaja oli arvioinut minut muita helläkätisemmin tai sitten olin vain jaksanut kirjoittaa tarpeeksi. Sain parhaimman numeron mitä voi saada! Jos kuulemma teen harjoittelun pohjalta tehtävän tehtävän (hehe) hyvin voin pitää numeroni ylhäällä. Eli siis teen. Kerrankin panostuksesta oli jotain hyötyä.

SITTEN. Tänään kävin kysymässä kuinka monta meidän suuntaavien ryhmässä on. Taas yllätyin. Oletin meitä olevan kourallinen, noin 5. Meitä onkin noin 10. Tutor selitti juurta jaksain ketä tulee. 3 kpl päivittää tutkintoaan, 2 tulee aikaisemmalta vuosikurssilta tekemään suuntaaviaan, 2 on tehnyt jo puolet suuntaavista, mutta muuten tutkinto on jäänyt "roikkumaan". Niin ja sitten tietenkin minä ja samaan aikaan aloittaneiden "aikuisten" ryhmästä 4 kpl. Yhyy. Minä yksin! Ei enää "Hyvää" Ystävää johon turvautua aina ryhmätöiden yhteydessä. Olen kyllä (ehkä alitajuisesti) aavistellut tätä ja alkanut pikkuhiljaa "irrottautua". Suuri osa meidän ryhmästä jatkaa samaan suuntaaviin, mutta kun minun on aina pitänyt olla se erilainen ja tehdä oman pääni mukaan. No siis se pointti tässä jutussa oli se että mieleeni tuli et josko Kalamies olisi toinen niistä joka jolla on jäänyt tutkinto "roikkumaan". IHAN HLVTIN SÄÄLITTÄVÄÄ TIEDÄN!!!

Miten voin ikinä keskittyä tunteihin jos se on samassa tilassa kanssani.Mrrr. Ei se voi olla niin. JA SE EI OLE. Unohdan siis koko typerän ajatuksen ja keskityn ollennaiseen. Elämääni ilman Kalamiestä.