Olen siis miettinyt tätä Kalamies juttua. Ei siis sitä et se ei vastaa mun viesteihin vaan koko "suhdetta" yleensä. Olen miettinyt sitä miljoonan dollarin kysymystä: Miksi?

On tässä mielenterveystyöhön liittyvään tenttiin lukiessani tullut miettineeksi, että mitä jos minulla onkin jonkin asteinen mielenhäiriö. Eilen kun kävelin koulusta kotiin mietin sitä oikein oikein kunnolla. Mitä jos mulla on "johdot ristissä" ja Kalamies on mun mielenhäiriö? Olen siis hullu. Miten muuten voi selittää ainaisen ihastukseni mieheen joka ei välitä minusta minkään vertaa? Tyydytänkö tällä roikkumisella jotakin tarvetta. Ei nyt mennä ihan Freudilaiseksi mutta mikä ihme siinä miehessä viehättää. Olen perustellut ihastustani sillä että me oltais "mieleltämme" samanlaisia...

Mutta eihän me voida olla! Minä otan (tai ainakin yritän ottaa) huomioon muiden tunteet ja asetan itseni toisen asemaan. Hän taas ei tee niin ikinä. Oma napa ensin. Kaiken on mielytettävä häntä jotta hän hyväksyisi sen. Minulle kaikki on harmaan eri sävyjä, ei ole pelkkää hyvää ja pelkkää huonoa. Hän taas jakaa maailmansa mustiin ja valkoisiin, hyviin ja pahoihin. Ne jotka ei ole hyviä saa kenkää.

Mikä sitten vetää kuin magneetti siihen? Muistuttaako se mua jostakin? Onko se turvallinen kohde johon ihastua, kun ei tarvi ikinä kohdata parisuhteen ongelmia. Pelkäänkö siis pohjimmiltani ettei minusta ole parisuhteeseen, että pelkään suhteideni aina päättyvän eroon, vanhempieni takia? Ja siksi valitsen ihantukseseni miehen jota en voi saada. Olenko sellainen alkoholistin vaimo joka luulee voivansa muuttaa miehensä? Siksikö hänet haluan, jotta voisin "muuttaa" hänet?

 ...ehkä syynä on sitten se että olen vain hullu. Todellisuudentajuni on hämärtynyt tällä elämäni osa-alueella. En tajua tekeväni väärin itseäni kohtaan, koska elän deluusioissa. Harhaluuloissa. Ömm... Voihan se toki noinki olla, mutta sitten pitäisi tulla johtopäätökseen että koska olen hullu, olen parannettavissa. Lääkkeet ja terapia. Taitais mielenterveyspolilla tätit nauraa päin naamaa kun sanois että olen toivottoman ihastunut mieheen, saanko psykoterapiaa?

Naah. Olen vain tyhmä. Tarpeeks kauan kun takoo päätä seinään niin eiköhän sitä opi. Se voi kyllä vaatia sen että käy pohjalla, mut ylös tullaan ja varmasti. Pysyn siinä uskossa että se on Kalamiehen häviö, kun ei uskalla ottaa musta selvää. Ei edes uskalla yrittää. "I don´t miss you at all..." Norah Jones