Oltiin sitten Etelän Miehen kanssa mesellä, kun ne ärsyttävät olympialaiset vihdoin loppuivat ja muullekin elämälle on aikaa. Yritettiin taas kerran rakentavasti keskustella siitä mihin tämä meidän suhde on menossa (minun aloittteesta, yllätys). Tuntui kyllä ettei se ollut rakentavaa, vaan päinvastoin hajottavaa! Ei päästy mihinkään lopputulokseen, päivä kerrallaan siis mennään. Ei keskusteltu kesästä ollenkaan. Ehkä molemmat välttelivät sitä tarkoituksella... Yritin selittää että tarvisen soittoja ja viestejä, koska ei kaukosuhde muuten pysy kasassa. Jos ei voida nähdä, niin yhteyttä on sitten pidettävä jollain muilla keinoin.

Hiihtolomasta kuitenkin juteltiin...mutta siinäkään ei päästy puusta pitkään. Etelän Mies kysyi minulta mitä minä haluan. Mitä minä haluan? -Ei mitään tietoa. En haluaisi sitä välttämättä tänne... Mutta en aina halua olla se joka on menossa sinne. En vain halua. Ääh.. On se vaikeaa.

Pitää miettiä asiaa tällä viikolla... Koska liput pitää varata jos meinaa sinne etelään päästä, tai Etelän Mies tänne. En vain jaksa. Hermot menee. en halua ajatella! Se tuottaa vain tuskaa, eikä se selvennä asioita mitenkään. Tänään on pakko päästä lenkille...