Tulin siis koulusta kotiin ja voi perkule kun väsytti niin. Päätin siis ottaa "ihan pienet torkut". Nukuin sitten noin 45 min. Viimeiset 15 min torkkua rämpyttäen. Sitten nousin ja totesin että nyt pitää tehdä asioillle jotakin.Pistin painot jalkaan ja lähdin lenkille. Kävelin/juoksin noin 30 min ja kotiin päästyäni tein vatsalihasliikkeitä, punnerruksia ja askelkyykkyjä! Oho! Sitten vaihdoin petivaatteet, imuroin, luutusin ja laitoin tiskit likoaan siksi aikaa kun menin suihkuun. Suhkun jäkeen tiskasin, pyyhin pölyt ja kirjoitin yhden raportin valmiiksi. Ehdin myös lukea tenttiin kerran. Olin USKOMATTOMAN AIKAANSAAVA! Nyt on hyvä mieli. Ei paina tekemättömät asiat.

Seuraavaksi hyökkään kesätyön kimppuun ja jossain välissä luen tenttiinkin. Tutkimuksissa on todettu että isosta perheestä tulleilla lapsilla on parempi elämän hallinta kuin heillä jotka ovat ainoita lapsia. Minullahan on vain yksi sisko ja meilläkin ikäeroa 7-vuotta. Onko tämä nyt sitä elämänhallintaa? Ei tämä nyt minusta niin paskasti mene... Ainakin laitan tavoitteita ja teen jotakin niiden eteen, toisin kun "Hyvä" Ystävä, joka on 5-lapsisesta perheestä. Hän "liukuu" elämän mukana ja se on minusta ärsyttävää. Ei auta valittaa jos ei tee mitään elämänsä muuttumisen eteen.

Tänään myös lenkille. Pakko mennä, oli se vaan niin hauskaa. Se puhdistaa, henkisesti ja fyysisesti.