Kalamies

Siis pohjustetaan nyt hieman..

Tämä on elämäni mies. Olen siitä 99%:n varma.. tai ainakin 27%:n varma. Tapasin tämän miehen uuden asuinkaupunkini ystävänpäiväbileissä. Jo ensi silmäykseltä olin myyty. Ihmeekseni hän oli kiinnostunut myös minusta. Join liikaa, kämmäilin liikaa.. osa niin pahoja juttuja etten ikinä halua niitä kenekään tietävän.Aikuinen ihminen konttaa eteisessä.. Säälittävä näky. Ei varmaan tarvitse sanoa että se ei tullut kärttämisestäni huolimatta.

Häpeän tuota sattumusta yli kaiken. Myöhemmin laitoin viestin tälle miehelle.. Että kuinka pahoillani oikeasti olen. Hän oli hyvin ymmärtäväinen. Nyt harmittaa kun en kirjoittanut ylös kaikkia niitä viestejä...

No pian siis, minut tuntien, homma eteni fyysiseksi. Mutta ei muuksi. Hän ei halua minua muuten kuin "silleen" ja minä olen niin korviani myöten ihastunut että tekisin mitä vaan että saisin nukkua taas yön sen vieressä... Se on taivas. Niin onhan siinä sitte niitä huonojakin puolia. 1. Kukaan ei tiedä minusta (meistä) yhtään mitään. Ei edes sen "vaimo" eli sen Kämppis(mies). 2. Eräänä kauniina aamuna kun Kämppis oli suihkussa piti minun poistuman hyvin liukkaasti heidän kämpästä. Ja kengät se heitti käytävään mun perässä. jne jne..

Se on minua vanhempi. "kolmekymppinen" En tiedä siitä juuri mitään. Se puhuu paljon, mutta ei itsestään.  Ja minä kuuntelen, olen hiljaa, hymyilen ja kuuntelen. Puhu vielä, kerro vielä jotain. Ettei vielä "tarvi" antaa.. ettet sitten lähde pois. Sitten se jo nousee ja sanoo jonkun typerän tekosyyn että pitää mennä kotiin yöksi. Kerran nauroin että "Eiköhän tässä olla jo niin vanhoja että ei tartte mitään tekosyitä". "Ei se ole tekosyy". Se väitti ja katsoi tuimasti silmiin.

Meni aikaa ja tuli kesä.. Se lähti kotiinsa monen matkan taa.  Se laittoi viestiä välillä.. silloin se oli vielä kuumaa.   Se tuli kesällä käymään meillä, koko ajan pelkkää seksiä. Auts. No käytiinhän sitä vähän hurvittelemassa.  Silloin tein virheen: join liikaa=puhuin liikaa. Se ei ole kivaa enää kenestäkään. Kävin kerran kesällä sen luona, silloinkin pelkkää seksiä. Auts. Silloinkin tein virheen. En omistanut tarpeeksi mielipiteitä. Se ei hänestä ole viihdyttävää naisessa. "Pitää osata sanoa mitä haluaa." Niin se sanoo ja katsoo tuimasti silmiin.

Tuli syksy ja  koko leikki alkoi taas.. ja minä en ollut olemassa.

Oli syksy ja oli joulu, tuli kevät. Satuttiin samaan baariin samaan aikaan. Olin ihan tohkeissani.  Koko illan kiersin kuin kissa kuumaa puuroa. Tuli viimeiset hitaat. Istuin  ja katsoin hitaasti liikkuvaa massaa. Näin silmäkulmastani kun se tuli.. Se käveli hitaasti, hiljensi hieman katsoi minua ja LÄHTI! Sinä iltana itkin, vaikka en ollut edes juonut. VITTU PASKA ILTA!

"Lähen jo kämpille. Tuu viereen jos haluat." Vitun romantikko.

"On niin rankaa olla aina iloinen. Olla niinkuin mikään ei tuntuis eikä mikään sattuis. Mutta elämä on kovaa ja aina sattuu. Sinä olit ainoa joka tiesi, joka pääsi tarpeeksi lähelle nähdäkseen. Yön sydämessä näit minut totena.. Ehkä juuri siksi et minua halua." Päiväkirjamerkintä siltä illalta klo 5.45.

Okei, jokin aikaa tämänkin jälkeen meni ihan hyvin, mutta sitten tuli TAAS ystävänpäivä ja bileet. Ja sitä hinkutti siellä joku tantta! Siis TANTTA! Mulla palo taulu ja laitoin viestin että ei kuule tartte enää tekstata. Tuli välirikko, tauko, aika erillään.

No kului aikaa.. ja asiat parantui. SE PYYSI MUA KAHVILLE! Olin ihan ihmeissäni. Kaikkien nähtäville. No taashan se luiskahti niin että  järjestely oli sama mikä ennenkin. Sitten se taas lähti... tuli kesä ja kesätyöt.

Ei nähdä varmaan enää juuri ollenkaan. Se muutti pois. Ikävä on. Seksi sen kanssa on mielettömän hyvää. Ainoa mies jonka kanssa olen saanut orgasmin. Eikä kukaan ei ole koskaan pitänyt mua niin kuin se. Se kääntyy  sängyssä suhun selin ja hakee kädellä sut sitä vasten. Niin että iho on ihoa vasten ja sen niska tuoksuu ihanalta.

Yritän lopettaa tämän typerän haikailun. HANKIN ELÄMÄN!

                                           ..................................

Toivon että se ei koskaan eksy tänne... Vaikka se kyllä tietää miltä musta on tuntunut ja mitä haluan siltä. Silti tämä on aika kovaa tilitystä.  ....Kalamieheni, älä suutu.

                                           Rakkaudella Vesinaisesi

                                 ...................................................

Poistin siis tämän sivun jo kertaalleen, siksi Kalamies oli välillä R.I.P. Mut nyt ilmeisesti alkaa näyttämään siltä että näin suurta osaa menneisyyttä ei poistetakaan noin vain. Palautan tämän siis näkyville.