Oli taas mesellä se kaverini mies. "Me ollaan nyt taas takas yhdessä, niin voitaisko unohtaa ne mun perjantain ja lauantain sekoilut...?" Vastasin että "KYLLÄ."

On siinäkin pariskunta! MINÄ EN TAJUA! Ne ovat ilmeisesti kerran vuoteen tekemässä oikein kunnolla eroa, viimeksi kun muistan syynä oli se että Mies halusi naimisiin ja Ystävä ei, niin edessä oli sitten ero. TÄ?! HÄ!? Tekee mieli sanoa että lopettakaa nyt tuo lapsellisuus, teillä on prkl jo kakaroitakin!! Teidän pitäisi olla vanhempina näille pojille, eikä ratkoa typeriä, lapsellisia riitojanne leikisti eroamalla!

Olla nyt 2 kk "erossa" ja sitten palata yhteen? Jos parisuhde on tuollaista, EN HALUA SITÄ, KIITOS!

Riitoja on aina, tiedän sen. Mutta ne pitää puhua halki ja antaa anteeksi. Minusta SITOUTUMINEN on avainsana kun suhteessa on lapsia. Sitoudutaan toisiin, vaikka toinen välillä ärsyttää, vaikka on riitoja. Ei laiteta hanskoja naulaan heti kun vastoinkäyminen yllättää. Jos SUHTEESEEN tulee ongelma HAETAAN apua! Toki lapset eivät saa olla se ainoa syy miksi olla yhdessä. Lasten kannalta tärkeintä on löytää molempia osapuolia tyydyttävä suhdemuoto. Koska niin hassua kuin se onkin, varsinkin pieni lapsi on onnellinen, silloin kun vanhempi on onnellinen. Kun äiti/isä on onnellinen lapsi tuntee itsensä turvalliseksi. Tämä on nyt omasta kokemuksesta, etten tiedä miten tätä voi yleistää... Mutta minusta asia on niin.

Muistan että pelkäsin kovasti kun vahemmat riiteli, siis ihan pienenä. Isompana siihen osaa jo suhtautua ja pitää sitä "normaalina". Muistan että olin ihan pihalla kun sanottiin että äiti ja isä eroaa. Mietin että mitä se on?! Eihän minulla ollut mitään käsitystä siitä mitä eroaminen tarkoitti. Jotenkin minulla on hämärä muistikuva siitä että isosisko olisi selittänyt minulle mitä nyt tapahtuu... Oli se kamalaa aikaa. Huh. Toivon että jos joskus saan lapsia, heidän ei tarvitsisi käydä samaa läpi. Huom, JOS.

Nyt kun miettii, olin vanhempieni erotessa melkein saman ikäinen kuin pikkuveljeni nyt. Niin vanha että tajuaa että kyseessä on iso asia, mutta ei kuitenkaan käsitä konkreettisesti mistä on kysymys. Että semmosta...

Niin ja huomenna TYÖHAASTATTELU! Jännittää jo nyt! Toisaalta haluan työ, toisaalta pelkään vastuuta joka tulee sen mukana. (Toimisin täysvaltaisena työntekijänä, vaikka koulua onkin vielä 1 vuosi jäljellä!)  Toisaalta haluan viettää kesän vapaana ilman Etelän Miestä, toisaalta en haluasi erota. Siis haluan työn, mutta en. En halua olla yhdessä, enkä erota. Yksinkertaista eikö totta.

Niin ja nyt muuten soi Abba... ;D