Eilen illalla pohdiskelin josko lähteä vai ei. Rohkaisin sitten mieleni ja tekstasin Herra X:lle kysyäkseni onko porukkaa liikenteessa ja kannattako lähteä. Siitäkös se innostui: "Joo joo joo, juo juo juo!" Se oli aika kännissä. Juup. Niin oli. Kuitenkin se kutsui mut hänen ja ystäviensä kanssa kantikseensa kuuntelemaan bändiä. Menin siis ja ilta oli mukava. Olimme yhdessä kuin oikeasti seurustelevat naiset ja miehet. Mentiin bändin jälkeen yökerhoon ja juotiin lisää. Itse join vain kaksi siideriä ja yhden shotin. Päähän se kuitenkin meni.

Jossain vaiheessa iltaa se ehdotti että mennään heille yöksi. Tiesin että ne vanhemmat oli siellä... Suostuin silti. Olin kuitenkin sen verran järjissäni että kysyin haluaako se oikeasti sitä, vai onko sen vaan kännissä. Sanoi että haluaa oikeasti sitä ja että huomennahan sen näkee kaduttaako.

Yöllä ahdettiin sen 120 cm leveään sänkyyn ja nukuttiin aamuun asti, eikä ollut kankkusta. Aamulla tuli vähän kumma olo, kun piti mennä esittäytymään Herran t-paidassa, eikä muuta päällä. Siis se t-paita oli kokoa XL, kuin yöpaita. Vanhukset oli kyl tosi mukavia. Äiti tuli ennen kuin oltiin noustu koputtelemaan ovelle: "Laitoin aamiaista." ;D Lievästi koominen tilanne. Kuin oltais jotain teinejä. Kysyin aamulla kaduttaako, ei kuulemma kaduttanut. Ei minuakaan vaikka venytin ovesta ulos astumista viimeiseen asti. Lopussa oli niin hirveä pissahätä että oli pakko mennä.

Iltapäivä meni sitten leffaa katsoen, minä, Herra X, Vanhemmat ja Herran kaveri. Oli kyl ihan kivaa. Ehkä ei paras mahdollinen alku appivanhempien ja minun suhteelle, mut tehty mikä tehty. Toisaalta nyt ei tartte enää ressata sitäkään.

Herra paljasti eilen että pitää musta joka päivä enemmän ja että tästä ei ole enää paluuta. Ilmeisesti tarkoittaen että tämä jatkuu pidempään kuin huomiseen ja ensi viikolle. Hyvä niin. Ei tarvitse enää olla niin huolissaan... Tänään kun katsoin jännittävää leffaa hänen kylkeensä käpertyneenä, tuntui hyvältä. Se tuttu tunne pyyhkäisi taas yli. Se tunne kun tuntuu että ei tahdo menettää toista. Ehkä nyt ollaan lähempänä sitä että molemmat tuntee samoin. Että hän tuntee minua kohtaan mitä minä häntä... En kuitenkaan uskalla heittäytyä tunteeseen samoin kuin ennen sen "kiireilyä" ja niitä kummia tekstareita. Pitää kuitenkin suojella itseä sen verran. Ensi viikko on sitten minun osaltani niin kiireinen että ei taideta ehtiä nähdä ennen viikonloppua... Kuitenkin toivoa aina voi.

Happy end ainakin täällä. Ainakin tänä iltana.