Olen kotona. Odotan että tulee myöhempi ja voin alkaa katsomaan leffaa, jonka vuokrasin. Linnunradan käsikirja liftareille. Se on tämän illan viihdykkeeni. Ostin eilen myös popkornia. Jihaa. Pileet pystyyn. Tänään on Hyvän Ystävän ystävän synttärit. Minua ei ole kutsuttu. Arvasin sen.

Toivon että joku tekee Ei niin Hyvälle Ystävälle sen mitä se tekee mulle. Kääntää selän. Puukottaa sinne minne sattuu. Ylenkatsoo. Juoruilee ja halveksii. Kuin se olis parempi kuin minä.

En todellakaan ole tehnyt mitään miksi minulle pitäis tehdä näin. Miksi?! Nyt kun sen Pikkusiskon Kaverit on senkin kavereita se onkin parempi kuin minä. Minä en kelpaa niiden seuraan.

Nyt tuntuu että olen tehnyt oikean päätöksen suuntautumiseni suhteen. En vois kestää olla sen sylkykuppina koko lopun opiskelun ajan. Kuvitella että tämän kevään jälkeen on enää noin 6 kk  koulua. Sitten on tie auki taivasta myöten vai miten se nyt meni... ?

Opinnäytetyö on taas pieni kompastuskivi. Kysyin eräältä meidän luokkalaiselta tytöltä että haluaisiko sen mun kanssa samaan projektiin. Joo se vastasi... silloin. Nyt se on alkanut vetäytymään. Sitten on vielä toinen juttu, sen tytön kaveri päätti että sekin haluaisi tehdä ryhmätyön ja ne kaks on kuin paita ja peppu. Eli voi hyvin olla että minut pullautetaan ryhmästä ulos. Aika vittumaista jos sen tekevät... mutta olen jo siihenkin varautunut. Teen sitten opinnäytetyön joka liittyy suuntaaviin opintoihin. Jos teen ryhmässä, se ei tule liittymään siihen koska tämä tyttö suuntaa eriin kuin minä.

No kuitenkin. Olen vielä hengissä.

Ja minulla on joku joka ajattelee minua... Vaikka se ei olekaan se ihminen jonka haluaisin minua ajattelevan. Jos Etelän Mies jättäisi minut, se vois olla aika kova paikka.