Voi herranjestas ja varren kans mikä viikonloppu.

Perjantaina lähdettiin ajamaan puoleltapäivin. Perillä syötiin ja mähöttiin. Illalla käytiin pilistelemässä ja kattomassa paikallisia amiksia. Oli hauskaa. Olen nauranut koko viikonlopun niin että mulla on maha kipeä. Hyvän Ystävän Uusi Poikaystävä oli aika kännissä ja tyhmä lupautunut lauantaiksi töihin, joten pojat lähti samana iltana ajamaan takaisin. Typerää. Ajaa nyt ees taas pitkä matka. No onneksi ei tullut pulaa makuupaikoista ja nukuin kuin tukki Hyvän Ystävän kanssa sohvalla ja minun "fleecepeitto" viritelmälläni. Aamulla heräättiin ysiltä ja katottiin telkkua, syöpöteltiin ja lähdettiin kaupunkiin. Pientä shoppailua ja käytiin Hesessä syömässä. Sit kämpille ja siellä seurustelua. Illalla tuli vielä 3 tyttöä ja sit alettiinki valmistautuun iltaa varten. Meikkasin 4 tyttöä ja itseni. Baariin mentiin jo yhdeltätoista ja kappas, SIELLÄ EI OLLUT KETÄÄN MUITA! Noloa. Baarimikkokin alkoi vielä tivaamaan henkkareita. Joi ihan liikaa ja olin aiva tukossa. Hävettää. Mitäköhän tytöt musta ajattelee. Huh huh. Kävin avautumassa deejiille kun se soitti ihan paskaa musiikkia koko illan. Tanssimassa ei ollut ketään muuta kuin meidän porukka ja silti se kusipää ei soittanut mitään mitä me pyydetiin. Vaikka Naistenhakkaaja onkin ihmisenä ihan paska, soittaa se silti parempaa musiikkia.

Ei jaksettu olla edes pilkkuun. Lähdettiin kotiin joskus puol kolmen aikaan. Aamulla (eli noin klo 12) olin varmasti vieläkin ihan kännissä. Söin hiukan ja otin särkylääkkeen. Sit lähdettiinkin jo matkaan. Silloin se iski: Maailman Kauhein Krapula. Kävin Shelilllä oksentamassa ja kerran pussiin. Sit nukahdin tunniksi ja olo parani heti.

Nyt olo on väsynyt, vaikka nukuin kun pääsin kotiin. Välillä viikonlopun aikana oli hiukan ulkopuolinen olo. Kuin olisin yrittänyt korvata vuosien ystävyyttä parilla kuukaudella. Muuten oli kyl tosi hauskaa.

Laitoin Kalamiehelle viestin perjantai iltana. Että miten meni muutto. Se ei vastannut. Miehet. Hevon kuuseen sekin. Mulla on niin huora olo nyt. Vittu, kiitos vaan. Kun tultiin kotiin ajattelin että en enää ikinä voi törmätä siihen vahingossa. Se on nyt toisessa kaupungissa. Suru tuli taas. Kaikki mun exät muuttaa samaan kaupunkiin. Pelottavaa. En tietäis mitä tekisin, jos menisin siellä baariin ja samaan aikaa samassa paikassa olis RUKmies ja Kalamies (ja sit mulla oli yks Kämppikseni Ex). Se olis aika harvinaista eikä kovinkaan todennäköistä, koska kaikka pitää niin erilaisista musiikeista. Mut silti.

Mulla on tyhjä olo. Kaipaan viereen pitäjää. Läheisyyden tarve on pohjaton. Miksi elämäni miehet on aina jossain muualla.

Nyt sänkyyn. Etelän Mies pyysi laittamaan viestiä kun laitan nukkumaan. Sitäkin on ikävä.