En elä kuten minun pitäisi, enkä ole sellainen kuin minun pitäisi.

Pitäisi olla Vastuuntuntoinen ja Rauhallinen, eikä ainakaan Lapsellinen. Mutta niin vain olen.

"Sä et tiedä oikeasta elämästä mitään." Pitääkö elämän potkia päähän jotta osaisin elää sitä? 

En jaksa  yrittää edes miesten kanssa mitään. Onko se vain (tajutonta ja alitajuista) itseni säästämistä syksyä varten, vai olenko vain masentunut ja "itken" täällä elämäni kurjutta, joka olisi korjattavissa? Ken tietää kertokoon myös minulle.