Aamulla aikaisin liikenteeseen ja hullujenhuonelle. Ensiksi aloiteltiin osastolta jossa oli ns. toiseksi "rankin" osasto sairaalassa. Siellä Hyvä Ystävä "H" piti meille esittelyn ja vastaili kiltisti kaikkiin kysymyksiin. Oli todella mukavaa. Sitten toiselle ns. avo-osastolle tutustumaan, tsiisus se vaikutti tylsältä paikalta. Onneksi minun harjoitteluni ei ole siellä. Sitten sinne "rankimmalle" osastolle. Sinne seinähullujen sekaan. Siellä oli se kuuluisa eristyshuone. Olin ihan haltioissani päästyäni sinne (siis osastolle, en eristykseen!). Olisin halunnut jäädä! Henkilökunta oli niin mukavaa ja paikka kiinnostava! Työntekijä vastaili kärsivällisesti kaikkii kysymyksiin ja niitähän riitti. Olisi voinut istua siellä koko päivän! Tämä on minun ala! Pelottaa vain se kuinka paljon onkaan vielä edessä ennen kuin olen "hyvä" hoitaja... *huokaa* Kymmeniä vuosia? ...Luultavasti...

Kokemus ei korvaa kirjasta luettua.

Päätin eilen että menen hiihtiksellä Etelän Miehen luo. Pasha, taas pyörrän sanomiseni. Vannoin niin etten mene sinne enää. Voi luoja että se viimeksikin otti päähän.  Istua tunteja bussissa ja sitten maksa vielä kaikki menot sun muut. Mietin että jos lähden jo perjantaina voisin tulla jo keskiviikkona takaisin. Ei taida kukkaro kestää pitempää vierailua. Sen jälkeen voisi mennä käymään Kotona.

Mutta nyt siirryn iloisen raitaisen päiväpeittoni alle päikkäreille... väsyttää ihan älyttömästi.