Olen juonut 4 lasillista omatekoista valkovenäläistä. Olen ehkä jo hiukan juovuksissa (hassu sana) ja nyt väsyttää. Tekee mieli kömpiä peiton alle ja nukahtaa armeliaaseen uneen. Olen odotellut tässä "Hyvän" Ystävän soittoa... tiedän että heiltä menee ainakin tunti että pääsevät kaupunkiin. Silti olen valmis. Olen meikannut ja laittanut hiukset. Baari vaatteet on jo päällä... Vätystää vaan niin perkuleesti. Huonosti nukuttu yö alkaa kostautua. :S

Jutskasin Kalamiehen kanssa mesellä tässä jokin aika sitten. Älkööt nyt ihmiset hätääntykö. En ole luopunut päätöksestäni! Aijon vieläkin unohtaa sen. Mutta siinä normaalin kaunis-ilma-tänään-jutustelun seassa minulle selvisi että se on muuttamassa takaisin tänne Opiskelukaupunkiini ja NAAPURIINI. Lainatakseni luokkakaveria: "olet kusessa". Niin olen. Mut nojoo. Se on tarkoitus mennä näin. Minä menen kesäksi sen kaupunkiin ja se tulee minun kaupunkiini. Pian se muuttaa jo muualle. Rauhaton sielu rauhtattomassa kehossa. Näin eliminoituu kaikki turhat kohtaamiset sen kanssa.

Ehkä tämä "sopeutuminen" on osa tätä päätöstä luopua Kalamiehestä. Että otan sen minkä saan, en sitä minkä haluan. Vaikka järkevintä olisi tietenkin luopua molemmista ja antaa elämän tuoda minulle se mitä haluan sitten kun on sen aika...

Etelän Mieheltä tuli juuri viesti: "tässä ollaan kaverilla, mitä sie hani teet?" Juuri tälläistä hellyyttä tarkoitan. Kun ei voi nähdä on ihanaa saada viestejä. Sitäpaitsi on kivaa että olen saanut siihen tartutettua sie:n ja mie:n käytön. :D

Kaipaan sitä...

"Kuolee hiljaa
Se oli vain liekki mustimmassa yössä
kosketus hengityksen kaltainen
niinkuin uni jonka on joskus tultava loppuun
valkoinen hiutale joka sulaa pois

Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
Meidän liekkimme jolle hengen annoimme
jota kauan vaalittiin kuolee hiljaa

Sinua katson kauemmin kuin koskaan
syvemmälle kuin koskaan aiemmin
kävelet kanssani tumman virran rantaan
annamme kuljettaa sen meidät pois"

Irina "Kuolee Hiljaa"
Laululla muuten feattaa Apiksen Toni Wirtanen

Ihanan surumielistä ja rauhallista...