Ehdin jo iloita siitä että tänäkin iltana saan Herra X:n viereeni... Vaan ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Herra tuli siis yöksi ja sanoi aamulla lähtiessään että katsomme leffan illalla. Toisin kävi. Lähetin viestin kuuden aikaan koska hänestä ei kuulunut mitään. Oli kuulemma tullut jokin aika sitten kotiin ja että oli niin kiire että leffa jää katsomatta. Sanoi lähtevänsä baariin.

Vituttaa taas.

Taas se tietenkin tanssii muiden kanssa ja minä istun kotona. Mieli on taas herkkänä ja tekee mieli itkeä. Miksi se ei kysynyt minua mukaan... Tekee mieli kostaa ja lähteä baariin, vaikka ei edes haluttaisi. Kuinka lapsellista ja typerää. Silti tunnen niin. Ahdistaa. Haluaisin että se tunnustaa minut, haluan että kuljemme yhdessä.

Mutta toisaalta mitä järkeä siinäkään olisi. Eihän sitä tiedä edes tunnetaanko enää ensi viikolla.

Aika pitkälle veemäinen tilanne, ainakin minun kannalta katsottuna.

Harkitsen nyt lähteäkö ulos vai jäädä...