Nyt olen sitten ollut lastenosastolla töissä, tai siis harjoittelussa. On ollut ihan mahtavaa. Jos en haluaisi psykiatrisella alalle töihin menisin ehdottomasti lastenosastolle. Lapsia on niin helppo lähestyä. Ne näkee heti kuka on aito ja kuka esittää. Pidän itseäni aitona mutta lapset olkoot siinä tuomareita.

Mut hauskaa mulla ainkin on ollut. Olen saanut tehdä vaikka ja mitä. Opin koko ajan uutta ja tunnen olevani hyödyksi... Varsinkin kun mulle sattui niin kiva ohjaaja että se vielä ihan kiittää kun teen jotain. Muista en sitten tiedä ja tulen niidenkin kanssa tietenki tekemään jotain, mutta uskon että kun kaikki huomaa että olen ahkera ja osaan niin ei tule sellaisia ns. vaikeita tapauksia jotka yrittää koko ajan karistaa opiskeljan kannoilta, eikä anna sille mitään tehtävää. Mut njoo, se on sitten sen ajan murhe. :)

But anyways. Olen nyt erittäin positiivisella mielellä. Tämä harjoittelu menee paljoin paremmin kuin edellinen. Tunne sen jo nyt.

Happy happy joy joy.

Odotan innolla että pääsen töihin, kummallista eikö totta. ;P